Owe Wikström: ”Ikonen i fickan”

Owe Wikström (2004)Owe Wikströmin, ruotsalaisen uskontopsykologin teos ”Ikonen i fickan – om yttre och inre resor” (2008) on moniulotteista pohdiskelua matkustamisesta, unelmista ja pakenemisesta, elämysten keräämisestä, kotona pysymisestä sekä sisäisestä itsensä etsimisestä. Kirjoittaja matkustaa Kanariansaarille, Roomaan, Pariisiin ja Venetsiaan. Hän pohtii matkalla ollessaan, kaduilla kulkiessaan ja rannalla levätessään mm. sitä, mikä saa ihmiset matkustamaan ja miten tarve sisäiseen matkaan syntyy. Kirjan nimi kertoo siitä, että kirjoittajalla on aina mukana taskussa miniatyyrikokoinen ikoni, jonka hän on saanut lahjaksi tapaamiltaan pojilta Venäjällä. Ikoni symbolisoi sisäiseen matkaan liittyvää kosketusta tuonpuoleiseen. Ajatuksia ja oivalluksia herättävä kirja!

Owe Wikströms bok ”Ikonen i fickan – om yttre och inre resor” (2008) är
en samling essäer som diskuterar vårt behov av resor. Varför reser vi, vad reser vi till
och vad reser vi ifrån? En tankeväckande, djuplodande bok!

Short in English: A philosophical book about travelling by the professor
in Psychology of Religion at the University of Uppsala Owe Wikström.

Jaakko Tapaninen: ”Eero Huovinen”

Jaakko Tapaninen (2010)Kirjassa ”Lähikuvassa Eero Huovinen” (2010) Jaakko Tapaninen luo sympaattisen ja moniulotteisen kuvan Helsingin emerituspiispasta. Oli mielenkiintoista lukea monien julkisuudessa kerrottujen sekä myönteisten että kielteisten ja järkyttävien tapahtuminen kulissien takaisia taustoja ja tunnelmia piispan omasta näkökulmasta. Piispan uskoa ja teologiaa käsittelevät ajatukset ovat selkeitä ja omiin jatkopohdiskeluihin innostavia.

Short in English: A literary portrait of the Bishop Emeritus
of Helsinki Eero Huovinen who retired in 2010.

Heikki Tervonen: ”Rakkaudesta Namibiaan”

Heikki Tervonen 2009Heikki Tervosen kirja ”Rakkaudesta Namibiaan – 12 avainta toden ja tarinoiden Namibiaan ja Etelä-Angolaan” (2009) on mielenkiintoinen ja monipuolinen kuvaus Namibian historiasta, nykypäivästä, heimoista, kulttuureista, luonnosta sekä suomalaisesta Ambomaan lähetyshistoriasta. Kirjoittaja kertoo myös omista matkakokemuksistaan ja monista tapaamistaan henkilöistä ja heidän elämänvaiheistaan. Ambomaa – osa nykyistä Namibiaa – on suomalaisille tuttu yli 100 vuoden suomalaisen lähetyön perusteella. Tämä teos laajentaa ja syventää tuntuvasti tämän vuonna 1990 itsenäistyneen maan tuntemista ja sen levottoman menneisyyden hahmottamista.

Short in English: A concise but at the same time mutilfaceted story
about the history, peoples, cultures and nature of the former
German South-West Africa, today the independent Namibia.
The book inclues also the history of the Finnish missionary work
active in Ovambo since 1870. (Finnish Missionary Society in Wikipedia)

Karin Granlund: ”Prins i en värld som inte fanns”

Karin Granlund (2012)Karin Granlundin kirjassa ”Prins i en värld som inte fanns – Om en adelsgosses uppväxt på storgodset Tervik i 1920-40-talets Finland” (2012) vuonna 1923 syntynyt Louis Ehrnrooth kertoo erilaisesta lapsuudestaan vanhoja aatelisperinteitä ja perinnäisiä käytöstapoja kunnioittavan iäkkään isän ja häntä paljon nuoremman äidin hoivissa Tervikin kartanossa Pernajassa. Kertomus on hämmästyttävä ja mielenkiintoinen. Vielä 1930-luvulla saattoi olla tälläisiä suojattuja entisajan elinympäistöjä!

Louis Ehrnrooth (född 1923) berättar om sitt barndom i Karin Granlunds bok
Prins i en värld som inte fanns – Om en adelsgosses uppväxt
på storgodset Tervik i 1920-40-talets Finland
” (2012).

Short in English: Chidhood memories of Louis Ehrnrooth (born 1923) who was raised   on the old ways and traditions of the nobility in a old manor in the countryside. (Translation of the title: ”A prince in a world which did not exist’) 

Martta Kasurinen: ”Mikael Nyberg”

Martta Kasurinen (1968)Martta Kasurisen kirjoittama elämäkerta ”Mikael Nyberg” (1968) kertoo Sakari Topeliuksen tyttärenpojasta, joka oli runoilija, säveltäjä, Sortavalan seminaarin musiikinopettaja ja monipuolinen muusikko. Mikael Nybergin sävellystyössä painopiste oli hengellisessä laulumusiikissa. Monet tutut virret ovat hänen säveltämiään, esim. ’Oi Herra, jos mä matkamies maan’  (nykyisessä virsikirjassa 631) ja ’Niin ihanaa on ylistää’  (virsi 342). Mikael Nyberg oli Sortavalassa mukana mm. Karjalan Evankelisessa Seurassa, joka 1905 alkoi julkaista vuosittaista ’Päivän tunnussanaa’, jossa on joka päivälle raamatunlauseita ja joka yhä edelleen ilmestyy joka vuosi.

Nyberg +1940Olen ostanut kirjan antikvariaatista ja sen välissä oli  lehtileikkeenä Mikael Nybergin kuolinilmoitus.

Short in English: The biography of the Finnish Finnish Christian spiritual composer and poet
Mikael Nyberg (1871-1940). 

Benedicta Idefelt: ”Viipurista Vatikaaniin”

Benedicta Idefelt (1983)Benedicta Idefeltin muistelmat ”Viipurista Vatikaaniin – Suomalainen nunna maailmalla” (1983) on kuvaus luovan ja energisen naisen monivaiheisesta, jännittävästä elämästä. Viipurilaisen näyttelijän, Runar Idelfeltin 1920 syntynyt tytär Anita löysi 13-vuotiaana roomalaiskatolisuuden ja halusi muuttaa Helsinkiin nunnien johtamaan sisäoppilaitokseen. Vuonna 1930 hän lähti Königsbergiin Itä-Preussiin Pyhän Katariinan sisarkunnan naisopistoon ja noviisiajan jälkeen hän antoi nunnalupauksensa sekä sai uuden nimen, Benedicta. Toisen maailmansodan ajan hän oli työssä nunnien ylläpitämän sairaalan toimistossa Königsbergissä, josta hän lopulta sotarintaman lähestyessä joutui pakenemaan länteen. Sodan jälkeen hänet lähetettiin Brasiliaan, jossa hän toimi yli 20 vuotta tyttökoulun opettajana, nuoriso-ohjaajana ja osallistui myös televisio- ja radiotoimintaan. Brasilian poliittisten ristiriitojen vuoksi hän joutui pakenemaan maasta ja siirtyi 1970 Vatikaaniin jatkamaan työskentelyään radion ja television tiedotustoiminnan alueella. Eloisalla tavalla kerrottu poikkeuksellinen elämäntarina, joka valottaa antoisalla tavalla myös roomalaiskatolisen uskon eri ulottuvuksia.

YLE:n elävän arkiston Benedicta Idefeltin haastattelu

Short in English: Memories of the Finnish born nun Benedicta Idefelt (b. 1920)
who over 20 years worked as teacher in Brazilia and was also active
in radio and TV activities there. She moved in 1970 to Vatican
where she worked over 30 years as a media consultant.

Wilhelmina: ”Yksinäisenä mutta ei yksin”

Wilhelmina (1959)Alankomaiden kuningatar Beatrixin luopuminen vallasta huhtikuussa 2013 poikansa Willem-Alexanderin hyväksi innosti minut etsimään kirjahyllystäni äitini aikanaan lahjaksi saaman teoksen, Beatrixin äidinäidin kuningatar Wilhelminan muistelmat  ”Yksinäisenä mutta ei yksin” (1959, alkuteos ”Eensaam maar niet alleen”, suomennos Eila-Liisa Bakker-Hallberg). Muistelmia 75-vuotiaana kirjoittaessaan Wilhelmina oli muutamaa vuotta aikaisemmin luopunut kruunusta, jolloin hallitsijaksi tuli hänen tyttärensä Juliana, joka vuorostaan 1980 luovutti 71-vuotiaana valtansa tyttärelleen Beatrixille. Kruunusta luopuminen ja ”eläkkeelle” siirtyminen on siis ollut ”maan tapa”. – Wilhelminan muistelmat on kirjoitettu ensisijassa perheelle ja läheisille. Tästä syystä siinä tulee hallitsijan tehtävien ja roolin taustaa vasten voimakkaasti esille tyttären, vaimon, äidin ja isoäidin näkökulma. Kautta kirjan kunigatar on voimakkaasti inhimillinen ja henkilökohtaisesti kantaaottava – iloitseva ja sureva, innostunut ja uupuva. Erityisen intensiivistä ja riipaisevaa luettavaa on toisen maailmansodan pakolaishallituksen aika Lontoossa, kun Saksa oli miehittänyt Alankomaat. Punaisena lankana nuoruudesta vanhuuteen on hänen lämmin uskonnollisuutensa. ”Kaikki elämässäni on ollut Johdatusta ja kaikella on ollut merkityksensä Kristuksen korkeassa suunnitelmassa.”

Short in English:  The autobiography (Lonely but Not Alone, 1959) in Finnish of princess Wilhelmina, the late queen of Netherlands (1880-1962). A very warm and personal story of a monarch who also was a feeling daughter, wife, mother and grandmother. “In silence I called on God’s help in fulfilling my duty.” 

Matti Paloheimo: ”Liian nuori vanhaksi?”

Matti Paloheimo (2013)Olen lukenut monia vanhenemiseen liittyviä kirjoja, tieteellisiä ja vähemmän tieteellisiä, joten Matti Paloheimon: ”Liian nuori vanhaksi? – 52 tapaa sopeutua ja panna kampoihin” (2013) ei antanut mitään merkittäviä uusia oivalluksia. Kirjassa oli parasta sen omakohtaisuus, 65-vuotta täyttäneen äskettäin eläkkeelle jääneen miehen pelkoja ja toiveita, huolia ja haaveita uuden elämänvaiheen alussa.

Short in English:  Newly retired man’s thoughts and fears
when facing the new period in his life. 

Paul von Martens: ”Omsorg”

Paul von Martens (2012)Paul von Martensin ”Omsorg – Noveller” (2012) sisältää seitsemän novellia, jotka tarkastelevat syrjäytyneisyyttä, avuttomuutta ja huolenpidon tarvetta erilaisissa elämänympäristöissä ja tilanteissa. Eettiset ja uskonnolliset kysymykset tulevat esille ihmisten suhtautumisessa toisiinsa. Tarinat ovat keskenään hyvin erilaisia. Elämää vankileirissä, ikääntyneen miehen äitisuhde, naispappeuskysymys, Helsingin kerjäläiset, yksin asuvat eläkeläismiehet …. Ajatuksia herättäviä pieniä tarinoita.

In sin bok ”Omsorg – Noveller” (2012) tar Paul von Martens tar upp
olika betydelser av ordet omsorg och de etiska och religiösa frågor som behovet av omsorg uppväcker. Novellernas miljöer är olika: fångläger, församling med kvinnliga präster, ensamstående pensionmärernas liv, tiggarna på gatorna i Helsingfors… Tankeväckande läsning.

Short in English:  Short stories by Paul von Martens about ethics, care and empathy.

Arne Reberg: ”Martin Lönnebo”

Arne Reberg (2002)Pääsiäisajan lukemistani oli Arne Rebergin ”Min andliga resa med Martin Lönnebo” (2002), ruotsalaisen emerituspiispan ja ruotsalaisen journalistin ja kirjailijan keskusteluja kuolemasta, surusta, lohdutuksesta, rakkaudesta  elämän voimana, köyhistä ja rikkaista sekä kirkon roolista.  Martin Lönnebo on kirjoittajan  mukaan ”….vastakohtien mies: älyllinen ja lapsenuskonsa säilyttänyt, ihmisrakas ja erakko, mystikko ja maanläheinen, akateeminen ja ymmärrettävä, yhteiskuntakeskustelija ja luostari-ihminen, vakava ja humoristi.”  Kirjoittaja on omissa ongelmissaan ja sairautensa kanssa kipuileva, uskoa hapuileva ja välillä vihainenkin keskustelukumppani. Neljän kuukauden aikana keskustelut etenevät, syvenevät, johtavat oivalluksiin ja auttavat kirjoittajan löytämään Jumalasta tukipisteen elämälleen.

Arne Rebergs ”Min andliga resa med Martin Lönnebo” (2002) var givande påskläsning för mig. Enligt Reberg är emeritusbiskopen Martin Lönnebo
”…en motsägelsernas man: intellektuell och bibehållen barnatro, folkkär och eremit, mystiker och jordnära, akademiker och begriplig, samhällsdebattör och klostermänniska, allvarsman och humorist”. Arne Reberg
(journalisten och författaren) kämpar med sina svåra barndomsupplevelser
och sin sjukdom, sin längtan efter tro och tidvis uttrycker han
sin vrede över misshållanderna i världen. Samtalen
hjälper honom att finna sin väg från skepsis till tro.

Short in English: A discussion in Swedish between the bishop emeritus Martin Lönnebo and the journalist and writer Arne Reberg about death, sorrow and comfort, love as the light in the life, the rich and the poor, the role of the Church in the world etc.