Helen af Enehjelm: ”Kajornas kyrka”

kirja1Helen af Enehjelmin romaani ”Kajornas kyrka” (1934) kertoo amerikkalaisen nuoren naisen tunnepitoisista ja romanttisista kokemuksista isänsä sukulaisten kartanossa Suomen maaseudulla 1920-luvulla. Romaani on sujuvasti kirjoitettu ja siinä tuodaan mielenkiintoisella tavalla esille amerikkalaisten ja suomalaisten tapojen ja ajattelun eroja.

Helen af Enehjelms roman  ”Kajornas kyrka” (1934) är en fantasiful skildring
av i Amerika uppvuxen flickas romantiska upplevelser hos anförvanter
på Finska landsorten i 1920-talet.

Short in English: A novel about a young American woman’s
romantic experiences in the countryside of Finland in the 1920’s
.

Satu Waltari: ”Haikeat leikit”

Mika Waltarin tyttären Satu Waltarin ”Satu Waltari (1957)Haikeat leikit” (1957) on omaelämäkerrallinen romaani lapsuuden kesästä 1940-luvun puolivälissä huvilalla isovanhempien, tätien, setien ja serkkujen huviloiden ja suvun Vanhakartanon yhteisössä. Kaksitoistavuotias Vilja matkustaa äitinsä kanssa ensimmäisenä kesälomapäivänään maalle, jossa isä jo odottaa. Nopeasti kuluva kesä on täynnä hauskaa ja jännittävää – vaarallistakin – puuhaa muiden lasten kanssa.  Omalaatuiset sukulaiset ja monenlaiset eläimet tuottavat yllätyksiä ja saavat Viljan pohdiskelemaan elämän tosiasioita. Huumoripitoinen ja  herttainen kesätarina.

Short in English: A novel about one childhood summer
in the 1940’s by the Finnish writer Satu Waltari.

”Vain tosi on pysyväistä”

Järnefeltit (2013)Marko Toppi on toimittanut teoksen ”Vain tosi on pysyväistä – Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1915-1944” (2013). Hän on tehnyt tekstivalinnat hyvin niin että ”tarina” etenee sujuvasti ilman tarpeettomia toistoja tai pikkuasioihin juuttumista. Eero ja Saimi vihittiin 1890, vuonna 1901 he muuttivat Suvirantaan Tuusulaan. Perheeseen syntyi viisi lasta, vanhin Heikki 1891 ja nuorin Olai 1906. Kirja alkaa tammikuusta 1915 ja perhettä seurataan sodassa ja rauhassa, kotimaassa ja ulkomailla Saimi Järnefeltin kuolemaan saakka vuonna 1944. Mielenkiintoista Suomen historiaa kolmelta vuosikymmeneltä tämän kulttuuriperheen näkökulmasta.

Short in English: A selected collection of letters and diary entries
1915-1944 between the Finnish artist Eero Järnefelt (1863-1937)
and his wife Saimi (1867-1944).

Sigrid Schauman: ”Min bror Eugen”

Sigrid Schauman (1964)Kirjassaan ”Min bror Eugen” (1964) taiteilija Sigrid Schauman 60 vuotta veljensä kuoleman jälkeen muistelee veljeään ihmisenä ja yksityishenkilönä. Hänen mielestään aikaisemmat teokset Eugen Schaumanista keskittyivät politiikkaan ymmärtämättä hänen persoonallisuuttaan. Vuonna 1904 kesäkuun 16. päivänä sortovuosien aktivisti Eugen Schauman ampui senaatintalon porraskäytävässä Helsingissä ensin Venäjän kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja sitten itsensä.

I sin bok ”Min bror Eugen” (1964) berättar den finska konstnärinnan
Sigrid Schauman (1877-1879) om sin bror Eugen Schaumans (1975-1904)
barndom, ungdom och om hans hans politiska utveckling. I juni 1904
sköt Eugen Schauman i Helsingfors den ryska  generalguvernören
Nikolai Bobrikov och dödade sedan sig själv.

Short in English: The Finnish artist Sigrid Schauman (1877-1879) tells about the childhood and youth of her brother Eugen Schauman (1975-1904) who in June 1904 assasinated Nikolai Bobrikov, the Russian Governor-General of Finland.

 

Fredrika Runeberg: ”Rouva Katarina Boije”

Fredrika Runeberg (1981) Runebergin päivän merkeissä otin luettavaksi Fredrika Runebergin historiallisen romaanin ”Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Kertomus isonvihan ajoilta.” (1981, suomennos Tyyni Tuulio, alkuteos ”Fru Catharina Boije och hennes döttrar”, 1858), jonka olen lukenut vain kerran heti sen ilmestyttyä. Kertomus, joka alkaa isonvihan loppupuolella 1718, on mukaansatempaava ja jännittävä.  Venäläinen sotaväki kulkee maaseudulla hävittäen ja murhaten. Myös Boijen kartano poltetaan. Leskirouva yhden teini-ikäisen tyttären kanssa viedään Turkuun. Toinen tytär pakenee yksin ja monien vaiheiden jälkeen löytää äitinsä ja sisarensa Turusta. Rauhansopimuksen jälkeen tyttärien naittaminen tulee ajankohtaiseksi, mutta mikään ei suju niin kuin rouva Boije olisi halunnut.

Romanen ”Fru Catharina Boije och hennes döttrar” (1858) av Fredrika Runeberg,
hustru till den finska poeten Johan Ludvig Runeberg, var den första
finska historiska roman skriven i Finland. Den blev färdig 1844,
men publicerades först år 1858. Den skildrar livet i Finland
under de fyra sista åren (1718-1722) av den ’Stora Ofreden’
(= kriget mellan Sverige och Ryssland). 

Short in English: A history novel written in 1844
by Fredrika Runeberg, the wife of the Finnish National Poet J.L.Runeberg
and describing the life in the Finnish countryside during the war
between Sweden and Russia in the beginning of the 18th Century. 

Diana Webster: ”Finland Forever”

Diana Webster (2013)Kirjassaan ”Finland Forever – Turku/Åbo 1952-1953” (2013) Diana Webster kertoo minkälaista oli tulla 23-vuotiaana syksyllä 1952 British Councilin englanninopettajaksi Turkuun tietämättä juuri mitään Suomesta. Hän oli opiskellut englantilaista kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa, mutta opettamisesta hänellä ei ollut kokemusta. Hauskalla ja humoristisella tavalla hän kertoo vähittäisestä tutustumisestaan suomalaisuuteen, suomalaisten temperamenttiin, hänelle outoihin tapoihin ja uuteen kulttuuriin. Myös opettajaksi opettelemisessa tapahtui paljon kommelluksia ja väärinkäsityksiä. Hänen tarkoituksensa oli viipyä Suomessa vain 9 kuukautta, mutta hän kotiutui niin hyvin, että jäi asumaan tänne ja oli vuosikymmeniä opettajana Helsingin yliopistossa. – Nautin kirjan lukemisesta myös siksi, että olin itse hänen oppilaanaan kesäkurssilla 1959 Pajulahden urheiluopistossa ja hänestä jäi silloin minulle positiivinen muistikuva.

Diana Webster is a English born, retired University lecturer and writer,
who taught English Language and Literature at Helsinki University.
She combined this with working for Finnish radio and TV,
and has also written over one hundred textbooks.
In this book ”Finland Forever – Turku/Åbo 1952-1953” (2013)
she tells about her first 9 months in Finland when she was quite young
and didn’t know much about this country she was sent to by the British Council
to teach English for 9 months. With humour and self irony she tells
about the obstacles and surprises on her way during these first months.
But eventually she fell in love with Finland and decided to settle
permanently down in Helsinki. 

Tony Lurcock: ”Not So Barren or Uncultivated”

Tony Lurcock (2010)On mielenkiintoista ja riemastuttavaa lukea englantilaisten matkailijoiden kertomuksia parinsadan vuoden takaisesta Suomesta! Tony Lurcock, joka on aikaisemmin ollut Suomessa British Councilin kielenopattajana, on kerännyt antologian tälläisista teksteistä kirjaansa ”Not So Barren or Uncultivated – British travellers in Finland 1760-1830” (2010). Luonteeltaan ja asenteiltaan hyvin erilaiset ja erilaisista syistä matkalle lähteneet ihmiset (19 miestä ja yksi nainen) kauhistelevat (huonoja teitä, alkeellisia asuntoja, likaisia kestikievareita, omituista kovaa leipää, jäätävän kylmää talvisäätä…) tai ihastelevat näkemäänsä ja kokemaansa (ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, kaunista luontoa, herttaisia pikkukaupunkeja…). Toiset ovat kiireisesti läpikulkumatkalla, toiset viipyvät hieman enemmän eri paikkakunnilla. 1700-luvun puolella tavanomaisin matkakohde oli Lappi, jonne saavuttiin Tornion kautta. 1800-luvulla matkareitit ovat vaihtelevampia, mutta aika usea tuli Ruotsista meren yli Ahvenanmaalle, sieltä Turkuun ja jatkoi sieltä rantatietä Helsingin, Porvoon, Loviisan ja Viipurin kautta Pietariin (tai päinvastaiseen suuntaan). Jotkut tulivat Tornion kautta ja kääntyivät etelään Ouluun, Kokkolaan ja Vaasaan, tai Oulusta Kajaanin ja Kuopion kautta Viipuriin. 1800-luvun kertomuksissa havaitsee selvästi taloudellisen ja sivistyksellisen tason kohentumisen. Uuden Helsingin rakentamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota.

In his book ”Not So Barren or Uncultivated – British travellers in Finland
1760-1830
” (2010) Tony Lurcock has collected and interesting anthology
of 20 different stories about experiences in this exotic, far-away country
a couple of hundred years ago. As is stated on the back of the book:
”Lurcock’s book is infrormative, affectionate, and full of surprising
and entertaining episodes”.

Jaakko Tapaninen: ”Eero Huovinen”

Jaakko Tapaninen (2010)Kirjassa ”Lähikuvassa Eero Huovinen” (2010) Jaakko Tapaninen luo sympaattisen ja moniulotteisen kuvan Helsingin emerituspiispasta. Oli mielenkiintoista lukea monien julkisuudessa kerrottujen sekä myönteisten että kielteisten ja järkyttävien tapahtuminen kulissien takaisia taustoja ja tunnelmia piispan omasta näkökulmasta. Piispan uskoa ja teologiaa käsittelevät ajatukset ovat selkeitä ja omiin jatkopohdiskeluihin innostavia.

Short in English: A literary portrait of the Bishop Emeritus
of Helsinki Eero Huovinen who retired in 2010.

Erik Kruskopf: ”Boken om Ham”

Erik Kruskopf (1994)Erik Kruskopfin kirja ”Boken om Ham – Tecknaren Signe Hammarsten Jansson” (1994) on mielenkiintoinen kuvaus Tove Janssonin äidin – taiteiljanimenä Ham – taiteellisesta työstä karikatyristinä sekä graafisena taiteilijana kirjankansien ja erityisesti postimerkkien suunnittelussa. Suurin osa Suomen vuosien 1930-1960 postimerkeistä on hänen suunnittelemiaan. Kirjassa kerrotaan lyhyesti hänen lapsuudestaan papin tyttärenä Ruotsissa sekä vieläkin lyhyemmin taiteellisten töiden kuvausten välissä hänen avioliitostaan kuvanveistäjä Viktor Janssonin kanssa, lasten syntymästä (Tove ja 2 veljeä) ja perhe-elämästä yleensä. Signe Hammarsten Jansson oli syntynyt 1882 ja kuoli 1970.
karikatyr av ham      postimerkki1526008[1]

Erik Kruskopfs bok ”Boken om Ham – Tecknaren Signe Hammarsten Jansson” (1994) berättar om Tove Janssons mors konstnärliga
verksamhet som karikatyrist och grafisk konstnär som hade
frimärken som sin specialitet. Nästan alla officiella frimärken
som trycktes i Finland 1930-1960 var gjorda av henne.

Short in English: The life and art of the mother of Tove Jansson, Signe Hammarsten Jansson, who was a charicaturist and who as a graphic artist specialized to stamps. Nearly all the official stamps published in Finland 1930-1960 were by her.

Lena von Bonsdorff: ”Mentor – mecenat – musikhandlare”

Lena von Bonsdorff (2012)Lena von Bonsdorffin teos ”Mentor – mecenat – musikhandlare. Invandrarättlingen Roger Lindberg blir Mr Music of Finland” (2012) on perusteellinen ja moniulotteiden kertomus sekä Musiikki Fazerin johtajasta Roger Lindbergistä että suomalaisesta musiikkielämästä ja musiikin liiketoiminnasta 1900-luvulla. Lindberg oli monessa mukana 50-vuotisen liikemiesuransa aikana (hän kuoli 2003). Hän ei ollut ensisijassa tuottavuuteen pyrkivä liikemies, vaan musiikin rakastaja ja suomalaisen musiikin ja muusikkojen monipuolinen tukija. Kirjassa kerrotaan myös Fazer-suvun historiaa (Lindberg oli Karl Fazerin tyttärenpoika), suomalaisen musiikin menestystarinoista ja ristiriidoista. Suomalaisten lisäksi monet maailmankuulut kansainväliset muusikot ja laulajat olivat Lindbergin ystäviä. Kirja on tiivis ja mielenkiintoinen paketti Suomen klassisen musiikin historiaa ja kulissien takaisia tapahtumia. Koin monia ahaa-elämyksiä varsinkin kun itsekin seuraamieni monien dramaattistenkin musiikkiin liittyvien tapahtuminen todellinen tausta selkeytyi. Todella lukemisen arvoinen kirja!

Lena von Bonsdorffs bok ”Mentor – mecenat – musikhandlare. Invandrarättlingen
Roger Lindberg blir Mr Music of Finland
” (2012) är en intressant and mångsidig berättelse både om Roger Lindberg (1915-2003) själv och om den finska klassiska musikens historia under hans tid som vd för Musik Fazer.

Short in English: Biography of Roger Lindberg (1915-2003)
who was a central person in developing all sides of the Finnish
classical music business and performance during his 50 years
as the managing director of Musik Fazer in Helsinki.