Magnus Londen: ”Till världens ände”

Magnus Londen (1997)Magnus Londenin teos ”Till världens ände – Resor i Sibirien”  (1997) on kertomus kahdesta uskaliaasta ja ajoittain vaarallisestakin matkasta halki Siperian. Ensimmäisen kolmen kuukauden matkan teki neljä nuorta suomalaista miestä 1992 junalla lännestä itään ja päätyen lopulta Tyynenmeren Kuriilien saarille. Toisella 1995 myös kolme kuukautta kestäneellä matkalla kirjoittajan matkatovereina oli avovaimo sekä venäläinen ystävä Natasja. Matka alkoi Ohotanmeren rannalta Magadanista ja kulki idästä länteen halki karun ja laajan, harvaanasutun entisten vankileirien alueen Jakutiaan, Baikalille ja junalla Moskovaan. Matkalaiset tapaavat monia paikallisia ihmisiä ja tutustuvat heidän elämäänsä ja ajatuksiinsa. Kirjoittajan tapa kerto kokemuksistaan on persoonallista ja huumoripitoista, varsinkin kuvatessaan omia reaktioitaan eteen tulevissa kokemuksissa.

Magnus Londens bok ”Till världens ände – Resor i Sibirien” (1997)
berättar om två äventyrliga resor genom Sibirien i 1990-talet. Båda resor
tog tre månader. Den första resan gick från väst till öst ända till Stilla Havet ock Kurilerna. Den andra resan startade vid Ochotska havet och forstatte
genom förhärjade områden till Jakutien, Bajkal och slutligen till Moskva.

Short in English: Stories of two adventurous journeys in the 1990’s
through Siberia by the Finnish journalist Magnus Londen.

Ulla-Lena Lundberg: ”Sibirien”

Ulla-lena Lundberg (1997)Ulla-Lena Lundbergin ”Sibirien – Ett självporträtt med vingar” (1997) kertoo useista viikkojen pituisista ornitologisen ryhmän retkistä Siperiaan 1989-1993 ja samalla takautuvista muistoista vuoden 1967 matkasta Transsiperian junassa. Tundran ja arktisten alueiden luonnon ja elämäntavan kuvaukset ovat  havainnollisia ja selittäviä (esim. talot on rakennettu pylväille, ettei niistä erittyvä lämpö sulattaisi ikijäätä ja samalla upottaisi taloa mutaan). Vaikka en tiedä mitään niistä lukuisista linnuista, joiden ruotsin- tai latinankieliset nimet vilahtelevat tekstissä, tarttuu lukijaankin kirjoittajan innostus, kun hän kuvaa niiden kauneutta ja erikoisia tunnusmerkkejä – ja hurmaantuu yllättävistä löydöistä ja uusista havainnoista. Hän kuvaa myös tapaamiaan Siperian asukkaita ja jonkin verran myös kyseisten alueiden historiaa.

Ulla-Lena Lundbergs ”Sibirien – Ett självporträtt med vingar” (1997) berättar om
upplevelster under flere resor med andra fågelskådare till Sibirien åren 1989-1993 och också om några minnen från resan med det Transsibirska tåget i 1968.
De flesta fågelnamn är okända för mig men författarens entusiasm smittar av sig.

Short in English: A stirring book about several journeys with a an international group of ornithologists in Siberia in 1989-1993.