Joan Gerstad: ”Kotini viidakossa”

Joan Gerstad (1957)Australialainen kaupunkilaistyttö Joan matkusti 1930-luvulla Uuteen-Guineaan mennäkseen naimisiin norjalaisen kopraplantaasin hoitajan Christianin kanssa, johon hän oli tutustunut ja rakastunut kotimaassaan. Hän haaveili leppoisasta plantaasielämästä – lekottelusta kuistilla asiansa osaavien palvelijoiden huollettavan ja iloisesta seurapiirielämästä naapureiden kanssa. Todellisuus olinkin aivan toisenlainen. Koti oli vaatimaton, keskeneräinen rakennus viidakossa. Hänen itsensä piti opettaa alkuasukaspalvelijat ruoanlaittoon ja muihin kodin töihin. Lähimmät naapurit olivat päivän kestävän venematkan tai viidakkovaelluksen takana. Tuli myrskyjä ja maanjäristyksiä, krokotiileja ja käärmeitä. Mutta silti pariskunta kiintyi viidakkokotiinsa, josta he kuitenkin toisen maailmasodan sytyttyä joutuivat luopumaan ja palaamaan Austraaliaan. Tästä sopeutumisprosessista uusiin, hankaliin olosuhteisiin kertoo Joan Gerstad kirjassaan ”Kotini viidakossa” (1957, suomennos Olli Nuotio, alkuteos ”The Jungle Was Our Home”, 1956).

Short in English: The Finnish translation of the Australian Joan Gerstad’s book
”The Jungle Was Our Home” (1956) which tells the story of a few diffcult years
and the final domestication in the New-Guinea jungle. The Second World War
forced them to move back to Australia.

 

Mainokset

Merja Tuominen-Gialitaki: ”Koko kylän pidot”

Tuominen-Gialitari (2014)Merja Tuominen-Gialitakin kirja ”Koko kylän pidot – elämänmenoa kreetalaisittain” (2014) kertoo suomalaisen näkökulmasta joskus ärsyttävästä mutta suurpiirteisestä, elämäniloisesta ja sosiaalisesta kreetalaisesta mentaliteetista, elämäntavasta, viranomaisten toiminnasta ja erityisesti saaren ruokakulttuurista. Kirjoittaja on ollut naimisissa kreetalaisen miehen kanssa ja asunut parikymmentä vuotta Kreetalla.

Short in English: The Finnish born Merja Tuominen-Gialitaki tells about the life
on the Mediterranean island of Crete where she has lived twenty years. 

Carmen Tawaststjerna: ”Elämän kultareuna”

Carmen Tawaststjerna (2005)Julkisuudessa kuuluisan puolisonsa ja muusikkopoikansa varjoon jäänyt Carmen Tawaststjerna kertoo kirjassaan ”Elämän kultareuna” (2005) miellyttävällä ja lämpimällä tavalla lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helsingissä, sota-ajasta, avioliitostaan musiikkitieteilijä Erik Tawaststjernan kanssa, yhteisistä ulkomaanmatkoista, perheen kesistä sekä omista taide- ja teatteriharrastuksistaan. Varsinkin 1930-luvun kulttuurielämä ja kulttuurihenkilöt tulevat kirjassa mielenkiintoisella tavalla esille. Kirjoittajan äiti oli taidemaalari Aino von Boehm ja veljensä taiteilija Tuomas von Boehm.

Short in English: Memoirs of Carmen Tawaststjerna, the wife
of the Finnish musicologist and Sibelius’ biographer Erik Tawaststjerna
and daughter of the Finnish artist Aino von Boehm.  

Annika Sandlund: ”När det röda dammet lagt sig”

Annika Sandlund (2014) Annika Sandlundin teos ”När det röda dammet lagt sig – Etiopiska episoder” (2014) on kertomus epätavallisista kokemuksista YK:n pakolaistyössä Etiopiassa. Tavanomaisesta poikkeavaa on se, että Annika Sandlund otti mukaansa perheensä (aviomiehensä ja 15 kk ikäisen tyttärensä), synnytti toisen tyttärensä Addis Abebassa ja kävi synnyttämässä kolmannen tyttärensä Suomessa. Lapsiperheet kansainvälisessä humanitaarisessa työssä ovat harvinaisia eikä pienten lasten elämän ja hoidon järjestäminen vieraissa oloissa ole helppoa, varsinkin kun molemmat vanhemmat ovat työssä. Jännittävää ja hämmästyttävää luettavaa lapsiperheen neljästä työntäyteisestä vuodesta Addis Abebassa ja Etiopian maaseudulla naapurimaista tulleiden pakolaisten parissa.

Annika Sandlunds bok ”När det röda dammet lagt sig – Etiopiska episoder” (2014)
är en spännande och överraskande berättelse om barnfamiljens fyra år
i Addis Abeba och moderns arbete bland flyktingar i Etiopiens gränsområden.

Short in English: In her surprising and and intriguing book Annika Sandlund
tells about her four years with her family of small children in Addis Abeba and as a humanitarian worker for UN in Ethiopia.

Yiyun Li: ”Kultapoika, smaragdityttö”

Yiyun Li (2012)Yiyun Lin teos ”Kultapoika, smaragdityttö” (2012, suomennos Seppo Loponen, alkuteos ”Gold Boy, Emerald Girl”, 2010) sisältää novelleja nyky-Kiinasta. Surumieliseä kertomuksia arjesta, huolten ja unelmien täyttämästä elämästä, yksinäisyydestä ja yhteyden kaipuusta. Kiinalaisten mentaliteettia ja elämäntapaa tarkastellaan  erilaisten henkilöiden ja heidän yksilöllisten elämäntilanteittensa näkökulmasta. On iäkkäitä, jotka ovat olleet lapsia jo ennen  kulttuurivallankumousta. On nuoria, jotka vanhempiensa ja isovanhempiensa kertomuksista yrittävät luoda itselleen kuvaa maansa menneisyydestä. Avioliitto on keskeinen asia ja naimattomaksi jääminen noloa ja häpeällistä. Lapsettomuus surettaa ja sallitun yhden lapsen kuolema yritetään korvata adoptiolla tai jopa sijaissynnyttäjällä. Näitä kertomuksia lukiessa tuntee pääsevänsä lähemmäksi tavallisia kiinalaisia, joilla on tunteet kuten meillä, mutta niiden syyt ja ilmaisutavat eroavat meidän tavastamme elää.

Short in English: The Finnish translation of the collection of short stories
”Gold Boy, Emerald Girl” (2010) by the Chinese America writer Yiyun Li.
The stories give an insights into modern Chinese culture and
the life of ordinary people.

Orhan Pamuk: ”Istanbul”

Orhan Pamuk (2006)Turkkilaisen Nobel-kirjailijan Orhan Pamukin teos ”Istanbul – Muistot ja kaupunki” (2006, suomentaja Tuula Kojo, alkuteos turkiksi ”Istanbul: Hatiralar ve sehir”, 2003 ) kertoo limittäin Istanbulin toisaalta kaupungin historiasta, arkkitehtuurista ja nykypäivästä ja toisaalta kirjoittajan oman lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista ja muistikuvista. Pamuk rakastaa kotikaupunkiaan ja sen historiaa, vaikka sanookin sitä ”surun kaupungiksi”. Turkkilaisen perheen elämä suvun omistamassa kerrostalossa on värikästä ja hyvin erilaista kuin mihin me olemme tottuneet. Kirjassa on noin 500 sivua, mutta kaikki mielenkiintoista ja innostavaa luettavaa. Kannattaa lukea!

Short in English: Turkish Nobel laureate Orhan Pamuk’s book
”Istanbul: Memories and the City” tells in a stirring way both about the city,
its history and the present day – and about the childhood and youth
of Orhan Pamuk in this city.

Clara Snellman Borenius: ”Isoisäni J.V.Snellman”

Snellman Borenius (1968)Kirjassa ”Isoisäni J.V.Snellman – Lähikuva” (1968) Snellmanin pojantytär Clara Snellman Borenius kertoo isoisästään yksityishenkilönä ja perheenisänä. Viimeistään tämän kirjan lukemisen kautta tulee tietoiseksi, että historiamme erilaiset vaikuttajahenkilöt ja sankarit ovat olleet myös todellisia ihmisiä iloineen ja suruineen, myönteisine piirteineen ja vikoineen. Kirja on miellyttävää luettavaa, josta heijastuu sekä arvonanto ja kiintymys isoisää kohtaan että realistinen tietoisuus myös hänen luonteensa ongelmallisista puolista. Snellmanin elämä oli vaikeuksia täynnä eikä hän saanut mahdollisuutta toteuttaa tiedemiesunelmaansa, mutta hänellä oli tärkeä rooli Suomen historiassa.

Short in English: Clara Snellman Borenius tells the intimate
and personal story of her grandfather Johan Vilhelm Snellman (1806-1881)
who was an important person in the political history of Finland
and in the struggle for the Finnish language in the 19th Century.
-> J.V.Snellman in Wikipedia

Bengt Broms: ”Elämää sivusta, sisältä, sitoutumatta”

Kirjassaan ”Elämää sivusta, sisältä, sitoutumattaBengt Broms (1986)” (1986) Bengt Broms (1917-1989) muistelee sukutaustaansa, lapsuuttaan ja nuoruuttaan, sota-aikaa sekä työelämäänsä Suomalais-amerikkalaisessa yhdistyksessä, Helsingin kaupungin tiedotuspäällikkönä, Helsinki-viikkon hallituksen puheenjohtajana ja Finlandiatalon ensimmäisenä johtajana 1971-1982. Broms on henkilöarvioinneissaan suorasukainen ja kaunistelematon. Hänen kirjoitustyylinsä on sujuvaa ja sitä on hauska lukea.

Short in English: The memories of Bengt Broms (1917-1981),
the first director of the Finlandia Hall in Helsinki

Anna Quindlen: ”Every Last One”

Anna Quindlen (2010)Anna Quindlenin romaani ”Every Last One” (2010) amerikkalaisen perheen elämästä perheen äidin, Mary Bethin näkökulmasta. Lukuun ottamatta kolmen, luonteeltaan hyvin erilaisen lapsen murrosiän kriisejä kaikki tuntuu olevan hyvin lääkäri-isän ja puutarhasuunnittelija-äidin perheessä. Kun yksi pojista vetäytyy yhä enemmän omiin oloihinsa, keskittyy äidin huomio ja huolenpito häneen. Sitten tapahtuu odottamaton katastrofi, joka muuttaa kaiken. Toipuessaan hitaasti äärimmäisen traumaattisista tapahtumista Mary Beth pohtii entistä elämäänsä ja etsii viitteitä miksi tämä kaikki tapahtui.

In her novel ”Every Last One” (2010) Anna Quindlen tells from the viewpoint of
the mother of the family about family life with three teenagers, about a violent catastrophe and her slow and painful recovery.

 

”Vain tosi on pysyväistä”

Järnefeltit (2013)Marko Toppi on toimittanut teoksen ”Vain tosi on pysyväistä – Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 1915-1944” (2013). Hän on tehnyt tekstivalinnat hyvin niin että ”tarina” etenee sujuvasti ilman tarpeettomia toistoja tai pikkuasioihin juuttumista. Eero ja Saimi vihittiin 1890, vuonna 1901 he muuttivat Suvirantaan Tuusulaan. Perheeseen syntyi viisi lasta, vanhin Heikki 1891 ja nuorin Olai 1906. Kirja alkaa tammikuusta 1915 ja perhettä seurataan sodassa ja rauhassa, kotimaassa ja ulkomailla Saimi Järnefeltin kuolemaan saakka vuonna 1944. Mielenkiintoista Suomen historiaa kolmelta vuosikymmeneltä tämän kulttuuriperheen näkökulmasta.

Short in English: A selected collection of letters and diary entries
1915-1944 between the Finnish artist Eero Järnefelt (1863-1937)
and his wife Saimi (1867-1944).