Paula McLain: ”The Paris Wife”

Paula McLain (2010)Paula McLain’in ”The Paris Wife” (2010) on hyvin ja intensiivisesti kirjoitettu romaani Ernest Hemingwayn ja hänen ensimmäisen vaimonsa Hadley Richardsonin elämästä 1920-luvun Pariisissa. Tarina kerrotaan vaimon näkökulmasta. Hän on nuori ja suojattua elämää elänyt amerikkalainen nainen, joka ei aikaisemmin ole ollut ulkomailla. Vastanaineet elävät onnellisina vaatimattomassa vuokra-asunnossa. Oudossa ympäristössä Hadley tukeutuu Ernestiin ja on hänestä henkisesti erittäin riippuvainen. Hemingwayn kirjailijaura ei vielä ole varsinaisesti alkanut. Hän kirjottelee lehtijuttuja ja haaveilee romaanin kirjoittamisesta. Ezra Pound ja Gertrude Stein ovat ystäviä ja rohkaisijoita. Ystäväjoukko tekee vauhdikkaita matkoja Pamplonaan härkäjuoksua katsomaan. Pariskunnalle syntyy poika, joka muuttaa monella tavalla perheen elämää. Kaikkia muutoksia Hadley ei edes tiedosta, ennen kuin asiat kärjistyvät neljän vuoden avioliiton jälkeen eroon. – Romaanin epilogissa kerrotaan lyhyesti miten  Hadleyn elämä avioeron jälkeen jatkui.

Paula McLain’s novel ”The Paris Wife” (2010) is a well written story about
a few years in the 1920’s in Paris of Ernest Hemingway and his first wife
Hadley Richardson. The emotionally intensive story is told
from the point of view of the wife.

Owe Wikström: ”Ikonen i fickan”

Owe Wikström (2004)Owe Wikströmin, ruotsalaisen uskontopsykologin teos ”Ikonen i fickan – om yttre och inre resor” (2008) on moniulotteista pohdiskelua matkustamisesta, unelmista ja pakenemisesta, elämysten keräämisestä, kotona pysymisestä sekä sisäisestä itsensä etsimisestä. Kirjoittaja matkustaa Kanariansaarille, Roomaan, Pariisiin ja Venetsiaan. Hän pohtii matkalla ollessaan, kaduilla kulkiessaan ja rannalla levätessään mm. sitä, mikä saa ihmiset matkustamaan ja miten tarve sisäiseen matkaan syntyy. Kirjan nimi kertoo siitä, että kirjoittajalla on aina mukana taskussa miniatyyrikokoinen ikoni, jonka hän on saanut lahjaksi tapaamiltaan pojilta Venäjällä. Ikoni symbolisoi sisäiseen matkaan liittyvää kosketusta tuonpuoleiseen. Ajatuksia ja oivalluksia herättävä kirja!

Owe Wikströms bok ”Ikonen i fickan – om yttre och inre resor” (2008) är
en samling essäer som diskuterar vårt behov av resor. Varför reser vi, vad reser vi till
och vad reser vi ifrån? En tankeväckande, djuplodande bok!

Short in English: A philosophical book about travelling by the professor
in Psychology of Religion at the University of Uppsala Owe Wikström.

Sven Aurén: ”Mitt fönster i Paris”

Sven Aurén (1955)Monissa suomalaisten (ja pohjoismaalaisten) kirjoittamissa Pariisin kuvauksia on ollut viittauksia ruotsalaisen toimittajan Sven Aurénin kirjoittamaan kirjaan hänen kokemuksistaan Pariisissa toisen maailmansodan jälkeen 1949.. Uteliaana lainasin Aurénin kirjan ”Mitt fönster i Paris” (1955, kuvittaja Gunnar Brusewitz) ja totesin, että hänen pakinointinsa on hauskaa luettavaa. Taustalla on oikeita faktoja, mutta hän värittää ja liioittelee tarinoitaan niin, että aina ei oikein tiedä miten tapahtumat todellisuudessa ovat kulkeneet. Tuntuu kuin hän itse koko ajan salaa myhäilisi jutilleen. Brusewitzin piirroskuvitus täydentää tekstiä hyvin.

Flera senare Paris-resenärer har siterat Sven Aurëns bok ”Mitt fönster i Paris”,
som skrevs 1949 och utkom som bok 1955. Boken är rolig och värt att läsa
– speciellt för den som själv varit i Paris.

Short in English: An enjoyable book about Paris at the end of the 1940’s
by the Swedish journalist Sven Aurén.

Das Tagebuch der Julie Manet

Julie Manet (1987)”Das Tagebuch der Julie Manet – Eine jugend im Banne der Impressionisten” (1987, ranskasta saksaksi kääntänyt Sybille A. Rott-Illfeld) on nuoren tytön päiväkirja 1890-luvun Pariisista. Julie syntyi 1878. Hänen äitinsä oli impressionisteihin kuulunut taiteilija Berthe Morisot ja hänen isänsä taiteilija Édouard Manetin veli Eugène. Julie aloitti päiväkirjansa isänsä kuoleman jälkeen 14-vuotiaana ja jatkoi sitä äitinsä pari vuotta tapahtuneen kuoleman jälkeenkin aina naimisiinmenoonsa asti vuoden 1899 loppuun. Muistiinpanot kertovat nuorten tyttöjen (Julien ja hänen serkkujensa) elämästä impressionistien taiteilijapiireissä ja aikakauden kirjalijapiireissä. Runoilija Stéphane Mallarmé oli vanhempien kuoleman jälkeen hänen holhoojansa. Oli hauska lukea näiden historiasta tuttujen taiteilijaperheiden yksityiselämästä, yhteisistä retkistä ja matkoista sekä taiteen tekemisestä ja kokemisesta.

Julie Manet war die Tochter der Französische Malerin Berthe Morisot.
In ihrem Tagebuch von 1893 bis 1899 beschrieb sie zahlreiche
Begegnungen mit Künstlern im Paris gegen Ende des 19. Jahrhunderts.

Short in EnglishJulie Manet (b. in 1878 in Paris) was
the daughter of the impressionist artist Berthe Morisot. Her teenage diary
from the 1890’s, published in English as ’Growing up with the Impressionists’,
provides interesting insights into the lives of the French painters of this time.

Ellie Nielsen: ”Our Own Piece of Paris”

Ellie Nielsen (2008)Ellie Nielsenin kirja ”Our Own Piece of Paris – How We Fell in Love With The City of Light” (2008) on riemastuttava kertomus australialaisen pariskunnan asunnonhankinnasta Pariisissa. Puutteellinen ranskankielentaito ja ennestään tuntemattomat Ranskan byrokratian kiemurat sekä lisäksi ranskalaisten tapasidonnaisuus ja haluttomuus puhua muita kieliä synnyttää yhä uusia ongelmia. Mutta lopulta unelmien asunto ja lomamatkojen tukikohta löytyy.

A humorous and delightful story by the Australian author Elli Nielsen
about trying to find a dream appartment in Paris. 

Sarah Blake: ”The Postmistress”

Sarah Blake (2010)Sarah Blaken ”The Postmistress” (2010) on romaani ”postineidistä, joka jätti yhden kirjeen toimittamatta perille”, kuten kirjailija esipuheessaan toteaa. Oikeastaan romaani sisältää kolme rinnakkaista tarinaa, joiden päähenkilöiden keskinäiset siteet tiivistyvät kirjan edetessä. Toinen maailmansota on käynnissä. Naimaton keski-ikäinen Iris on postineitinä Franklinissa Cape Codissa (USA). Saman pikkukaupungin lääkäri on äskettäin mennyt naimisiin Emman kanssa, mutta siitä huolimatta hän lähtee vapaaehtoisena lääkärin tehtäviin saksalaisten pommittamaan Lontooseen. Amerikkalainen radioreportteli Frankie Bard raportoi paikanpäältä Lontoon pommituksista amerikkalaisille kuulijoille ja myöhemmin hänet lähetetään silminnäkijäksi Saksan ja Ranskan pakolaisjuniin. Sotaväsyneenä ja sisäiseti rikkinäisenä hän palaa kotiin ja matkustaa lepäämään merenrannalle Cape Codiin.  Tiivistunnelmainen romaani kolmen naisen rakkauksista ja salaisuuksista ei ehkä ole sopivaa iltalukemista järkyttävien sota- ja pakolaisuuskuvaustensa vuoksi, mutta se on lukemisen arvoinen.

Sarah Blake’s ”The Postmistress” (2010) is a facinating story of three women – their loves and their secrets – during the Second World War in Cape Cod USA, in London UK and in the battle-torned European continent. A novel well worth reading.

Helen Humphreys: ”The Reinvention of Love”

Helen Humphries (2011)Helen Humphreys: ”The Reinvention of Love” (2011) on romaani ranskalaisen kirjailijan Victor Hugon vaimon Adèlen ja kirjallisuuskriitikon Charles Sainte-Beuven rakkaustarinasta. Kuten tavallista Helene Humphreys on perusteellisesti tutkinut käytettävissä olevaa fakta-aineistoa: aikalaisten kirjeitä, muistelmia, elämäkertoja ja lehtijuttuja, joten paikkakunnat ja ajoitukset täsmäävät. Mutta arkiset tapahtumat, konkreettiset teot, henkilöiden ajatukset, tunteet ja keskustelut luovat romaanin tarinan. Kirjan eri luvut katselevat asioita vaihtelevasti Adèle Hugon tai Charles Sainte-Beuven näkökulmasta, loppupuolella myös Hugojen nuorimman tyttären, Dédén, kannalta.

Helen Humphrey’s ”The Reinvention of Love” (2011) tells the love story between the French writer Victor Hugo’s wife Adèle and the French literary critic Charles Sainte-Beuve. The background of facts is solid as usual with Helen Humphreys. The everyday happenings, the concrete deeds of the persons, their thoughts, feelings and discussions create the story. The point of view changes between Adèle Hugo and Charles Sainte-Beuve. Later in the book we also can look the life through the eyes of the youngest daughter in the Hugo family, Dédé.

Carl Milles: ”I Guds hand”

Carl Milles (1988)Vuonna 1952 ruotsalainen kuvanveistäjä Carl Milles (1875-1955) kertoi radiopakinoiden sarjana hauskoista ja muistamisen arvoisista tapahtumista elämänsä varrelta. Näistä radiopakinoista on koottu tämä teos, ”I Guds hand” (1988). Tarinoista saa sympaattisen kuvan Carl Millesistä ihmisenä, joka tarkkaili muita ihmisiä ystävällisesti ja joskus hellästi hymyillen. Kenestäkään hän ei puhu pahaa. Suurin osa tarinoista on Pariisista, joitain Italiasta ja Yhdysvalloista sekä muutamia lapsuudenmuistoja. Alla olevista viitesanoista käy ilmi keitä tunnettuja henkilöitä hän oli tavannut tai joista hän on halunnut kertoa. – Tämän kirjan lukemisesta jäi hyvä mieli.

Millesgården, Carl Milles MuseumCarl Milles

Den svenska skulptören Carl Milles’ bok ”I Guds hand” (1988) innehåller de radioprogram, där han våren 1952 berättade
minnen från sin barndom, från Paris, Rom och Amerika.
Man blir glad av det sättet som han berättar om både vanliga människor och berömda personer som han mött. En underbar läsupplevelse!  

Short in English:  Memoirs of the Swedish sculptor Carl Milles (1875-1955).
– Carl Milles in Wikipedia

Romain Rolland: ”Millet”

Romain Rolland (1917)Vaihteeksi vanha, pienikokoinen 100-sivuinen kirja eli Romain Rollandin ”Millet” (1917, ruotsinnos Hugo Hultenberg, alkuteos ”François Millet”, 1902), ranskalaisen taidemaalarin Jean-François Millet’in (1814-1875) elämäkerta. Romain Rolland sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1915  kaunokirjallisten teostensa perusteella. Tämän elämäkerrankin hän mielestäni on kirjoittanut ”runollisella” tavalla, mutta faktapohjalla lähdeviittauksetkin selvästi esitettynä. Lapsuus Normandialaisessa kylässä, opiskelu Pariisissa ja 9-lapsisen perheen asettuminen asumaan maalle Pariisin ulkopuolelle Barbizoniin on kauniisti kuvattu. Kirjoittaja selvästi arvostaa Millet’n taidetta ja torjuu närkästyneenä kohtuuttomaksi kokemansa aikalaiskritiikin ”maalaistaiteilijasta”, joka ei kykene maalaamaan aikakauden ihanteiden mukaisesti. Teoksessa on runsaasti mustavalkoisia kuvia, alla nykyaikaisina värikuvina. Päivänkakkarat on suosikkini!

Millet: The Gleaners Millet: The Young Seamstresses sothebys oct08 Millet: The Bouquet of Daisies

Nobelpristagaren (1915) Romain Rollands  ”Millet
(1917, översättning Hugo Hultenberg, original på franska ”François Millet”, 1902)
är en biografi av den franska konstnären Jean-François Millet (1814-1875).
Trots den genuina faktabasen är boken en skönlitterär verk, som jag njöt av att läsa. Barndomen i Normadie, studieåren i Paris och familjelivet med 9 barn
i Barbizon är bra skildrat. Författaren värdesätter Millets konst
och tycker illa om den samtida kritiken som stämplade honom
som ”landsortsmålare” som inte kan följa tidens estetiska idealer.

Short in English:  The biography of the French painter Jean-François Millet (1814-1875) written by Romain Rolland in French 1902 and translated into Swedish in 1917.

Herman Lindqvist: ”Mitt i allt”

Herman Lindqvist (2012)

Phnom Penhista pelastunut Herman 1975

Ruotsalainen Herman Lindqvist on tuttu Ruotsin historiaa käsittelevistä hienoista TV-ohjelmista ja kirjoista. Kirjassaan ”Mitt i allt – Historien om Herman Linqvist om han får berätta den själv (2012) hän kertoo omasta elämästään huumorilla ja ironialla. Helsingissä (Ruotsin suurlähetystössä) vietetyn lapsuuden jälkeen, hän muutti Ruotsiin ja aloitti työnsä sanomalehtimiehenä. Vuodesta 1968 lähtien parikymmentä vuotta hän innokkaana ja omasta halustaan ryntäili ympäri maailmaa kriisipesäkkeestä toiseen ja raportoi niistä Ruotsiin. Hän (myöhemmin myös perhe) asui ja piti tukikohtaansa Pariisissa, Beirutissa, Hongkongissa, Bangkokissa, Kairossa, Tokiossa ja Madridissa. Vuodesta 1991 lähtien hän on asunut Pariisissa. Kirjoitetuaan tähän mennessä 55 reportaasi- ja historiakirjaa hän aikoo jatkaa 2-3 kirjan vuosivauhtia pää täynnä ideoita uusiksi kirjaprojekteiksi. – On jännittävää (välillä hengästyttävää ja järkyttävääkin) matkata energisen Hermanin kanssa ympäri maailmaa ja lopulta rauhoittua hänen kanssaan Pariisiin kirjoittamaan kirjoja.

I sin memoarbok ”Mitt i allt – Historien om Herman Linqvist
om han får berätta den själv”
(2012) berättar Herman Lindqvist
med humor och ironi om sina tjugo år som utrikeskorrespondent i Asien och i Afrika
och om sina 55 reportage- och historieböcker. Det är spännande
(tidvis blir man också andfådd och förfärad) att följa den enrgiska Herman
runt världen och slutligen att lugna sig i Paris vid hans många intressanta bokprojekt.

Short in English:  Herman Lindqvist, the Swedish veteran war correspondent and the writer of several popular books on the Swedish history, tells about his life and his books.