Jukka Salminen: ”Polkupyörällä maailman ympäri”

Jukka Salminen (2013)Jukka Salmisen kirja ”Polkupyörällä maailman ympäri” (2013) on hengästyttävä, jännittävä ja mukavasti kirjoitettu kuvaus nuoren miehen urotyöstä. Hänen tavoitteenaan oli pyöräillä yksin muutaman vuoden kuluessa poikki kaikkien maanosien. Matka alkoi Bangkokista syyskuussa 2005 ja jatkui Malesian ja Indonesian kautta Australiaan. Toukokuussa 2006 hän oli takaisin Bangkokissa ja jatkoi sieltä pyöräillen matkaa Kambodzaan, Laosiin, Kiinaan, Tibetiin ja Nepaliin. Tammikuun lopulla 2007 hän tuli Intiaan. Pakistanin, Iranin ja Turkin kautta hän elokuussa 2007 ajoi rajan yli Bulgariaan, josta Itävallan kautta päätyi Sveitsiin lepäämään pyöräilijäystävänsä kotiin. Marraskuussa 2007 hän pyöräili halki Saksan ja tuli matkattuaan poikki kolmen maanosan –  Aasian, Australian ja Euroopan –  laivalla kotiin Naantaliin suunnittelemaan seuraavia etappeja. Helmikuussa 2008 matka jatkui, kun Jukka Salminen isänsä kanssa lensi Kairoon, josta pyöräily yhdessä jatkui aavikon halki etelää kohti Sudaniin, Etiopiaan ja Keniaan. Suunnitelmana oli pyöräillä Etelä-Afrikkaan asti, mutta sairauksien vuoksi matkalaiset palasivat Suomeen marraskuussa 2008. Parin vuoden ”kotisohvalla toipumisen” jälkeen maailmanympäripyöräilijä oli syyskuussa 2010 jälleen Keniassa, josta pyörämatka yksin jatkui Ugandaan, Ruandaan, Burundiin, Tansaniaan, Malawiin, Mosambikiin, Zimbabween ja lopulta joulukuussa 2010 Etelä-Afrikkaan, josta pyöräilijä monien pyöräretkien jälkeen toukokuussa 2011 lensi New Yorkiin. Kolmen viikon jälkeen pyörämatka jatkui kohti etelää Denveriin, Las Vegasiin, Kalliovuorille ja SanDiegosta rajan yli Meksikoon, jossa matkustushalu yllättäen loppui unettomista öistä johtuvaan uupumukseen. Joulukuussa 2011 matkailja on taas kotona Naantalissa. ”En lopettanut matkaa siksi, että olisin kyllästynyt pyörämatkaamiseen tai kokenut elämäntilanteeni jotenkin tukalaksi. Matka vain päättyi.”

Short in English: A exciting story about a young man’s
adventurous journeys with a bicycle in the five continents 2005-2011.

   

Mainokset

Jhumpa Lahiri: ”Tuore maa”

Jhumpa Lahiri (2012)Jhumpa Lahirin teos ”Tuore maa” (2012, alkuteos ’Unaccustomed Earth’ 2008, suomennos Kersti Juva) sisältää 8 erilaista kertomusta Yhdysvaltoihin muuttaneiden bengalilaisperheiden (Bengal on Intian osavaltio) sopeutumisvaikeuksista ja perheiden sisäisistä sukupolvien välisistä ristiriidoista. Tarinoista oppii paljon mielenkiintoista ja suomalaiselle hämmentävääkin intialaisista ajattelu- ja käytöstavoista: naisen rooli perheessä, järjestetyt avioliitot, pukeutumiskoodit, kohteliaisuussäännöt, tiukat normit ruokailussa jne. Tarinoiden tapahtumapaikat vaihtelevat erilaislta asuntoalueilta Yhdysvalloissa, Cambridgeen Englannissa, Roomaan, Intiaan ja Thaimaahan. Viimeinen tarina tuo kuvaan Khao Lakin ja vuoden 2004 tsunamin.

Short in English: The Finnish translation of Jhupa Lahiri’s collection
of short stories  ”Unaccustomed Earth” (2008). The stories trace the lives of
Bengalis who have moved to the United States and tell about the differencies between the generations in adjusting to the new culture.

Diana Menuhin: ”Durch Dur und Moll”

Diana Menuhin (1989)Kirjassaan ”Durch Dur und Moll – Mein Leben mit Yehudi Menuhin” (1989, englanninkielisestä alkuteoksesta ’Fiddler’s Moll’/1984 saksaksi Helmut Viebrock) Diana Menuhin kertoo vauhdikkaasti ja huumorilla tapahtumarikkaasta, ympäri maailmaa konserttimatkoilla kiertävästä ja ajoittain myrskyisästäkin elämästään viulutaiteilija Yehudi Menuhinin vaimona. Nuorena englantilainen Diana Gould oli Pariisissa Venäläisen Baletin tanssijana. Baletin toiminta hajosi toisen maailmasodan melskeissä. Diana avioitui 1947 Yehudi Menuhinin kanssa ja he saivat kaksi poikaa. Diana seurasi usein miehensä mukana eri puolilla maailmaa konserttikiertueilla, joita hän kutsui Menuhin-karavaaneiksi. Matkojen välillä tukikohta (koti) oli ensin Yhdysvalloissa, sitten Sveitsin Gstaadissa, lyhyen aikaa Italiassa ja sitten pysyvämmin Lontoossa. Tarinoissa esiintyy monet kuuluisat kansainväliset muusikot, joista monista tuli perheen ystäviä.

In diesem buch erzählt Diana Menuhin mit gelassenem Humor
von ihrem Leben mit Yehudi Menuhin, der weltberühmte Geiger. 

Short in English:  The German translation of the memoirs ”Fiddler’s Moll” of
Diana Menuhin, the wife of the violonist Yehudi Menuhin.

Mark Shand: ”River Dog”

Mark Shand (2003)Nautin kirjoista, jotka kuvaavat erilaisia jokimatkoja. Mark Shandin kirja ”River Dog – A Journey Down The Brahmaputra” (2003) on täynnä seikkailuja Himalajan rinteeltä Tibetin ja Intian rajalta rantoja myöten vuolasta, putousrikasta jokea seuraten alas tasangolle ja sieltä vesiteitse monenlaisilla aluksilla pohjoisen Intian Assamin ja Bangladeshin halki merelle saakka. Päähenkilö on Bhaiti (Pikkuveli), seikkailijan uskollinen matkatoveri ja ystävä, löytökoira, joka kirjoittajan mukaan oli Pomerialaista rotua, ”like a Husky, or a Samoyed, or a Finnish Spitz”. Siis suomalaisen pystykorvan sukua, kuten alla olevasta kuvastakin näkyy. Mark Shandin kerronta on vauhdikasta ja huumoripitoista. Hän on luonteeltaan vilkas ja spontaani tekemisissään ja joutuu siksi yhä uudelleen kiperiin ja vaarallisiinkin tilanteisiin. Mutta kun kaikki hankaluudet ovat taas ohi, hän osaa nauraa itselleen ja omille toilailuilleen. Hauskasti hän kuvaa matkan varren kyliä ja kaupunkeja sekä erityisesti lukemattomia kohtaamiaan originelleja henkilöitä, tavallisia ihmisiä ja niuhottavia byrokraatteja. Innostava lukukokemua!

Bhaiti - Mark Shand's River Dog

Bhaiti – Mark Shand’s River Dog

Mark Shand’s ”River Dog – A Journey Down The Brahmaputra” (2003) is a dramatic story about the travel along the Brahmaputra Rive down from the Tibetan border, through Northern India and Bangladesh into the sea, to the Bay of Bengal. His travel companion and dear friend is Bhaiti, the River Dog. Mark Shand describes with humor the joys and obstacles of the travel, the villlages and towns by his way and the eccentrities of the people he meets. Enjoyable reading!

the friendship between a traveler and his dog.

Anita Desai: ”The Artist of Disappearance”

Anita Desai (2012)Intialaisen Anita Desain teos ”The Artist of Disappearance – Three Novelles” (2012) on kiinnostavaa luettavaa.  Ensimmäinen novelli (The Museum of Final Journeys) kertoo nuoresta juristista, joka lähetetään kauas maaseudulle pätevöitymään. Alueella vaeltaessaan hän kuulee ihmeellisestä musosta, jonka hän lopulta löytääkin. Vanha kartano on tupaten täynnä ihmeellisiä tavaroita eri puolilta maailmaa. Omistaja on kuollut eikä kukaan enää hoida kokoelmia. Toinen novelli (Translator Translated) on tarina englanninopettajasta, jonka äiti oli peräisin vähemmistökieliseltä alueelta. Hän haluaa tuoda sen kielialueen kirjallisuutta laajemmin tunnetuksi ja kääntää romaanin englanniksi. Hän innostuu ajatuksesta, että kääntäjän työstä tulisi hänen ammattinsa, mutta unelmat eivät sellaisenaan toteudu. Kolmas novelli (The Artist of Disappearance) akateemisen koulutuksen saaneesta miehestä, joka palaa kotiseudulleen. Hän erakoituu ja vaeltelee yksinään Himalajan rinteellä kasvavassa metsässä, jossa olevaan luolaan hän alkaa tehdä taideteosta luonnon materiaaleista. Kun luola löydetään, hän ei enää palaa sinne, vaan alkaa tehdä pieniä taideteoksia tulitikkulaatikkoihin, jotka voi piilottaa taskuun.

An interview of Anita Desai on the YourTube and more about her in Wikipedia

The Artist of Disappearance – Three Novelles” (2012) by the Indian writer Anita Desai is facinating reading. Her short stories tell about a young lawyer who in the contryside finds a surprising museum, about an English teacher who translates a novel in her mother’s minority language into English and about an educated man who comes back to his home village and as a hermit begins to make art using the material he finds in the nature.

David Porter: ”Mother Teresa”

David Porter (1986)Åiti Teresakin on ollut joskus lapsi, vaikka sitä on ehkä vaikea kuvitella, kun tuntee hänet vain aikuisena ja iäkkäänä. – Kirjassaan ”Mother Teresa – The Early Years” (1986) David Porter kertoo perheenjäsenten ja ystävien haastatteluihin perustuen tämän nykyään kaikkien tunteman köyhien ja sairaiden auttajan lapsuudesta, nuoruudesta, luostarin noviisiajasta sekä ensimmäisistä vuosista nunnana ja opettajana Intiassa. Vuonna 1948 hän sai luvan perustaa oman nunnankunnan, jolloin meidän tuntemamme uraauurtava työ Calcuttassa alkoi.

– Kirja on julkaistu 1990 Heli Karjalaisen suomentamana nimellä ”Äiti Teresa, varhaiset vuodet”

David Porter’s book ”Mother Teresa – The Early Years” (1986) describes Mother Teresa’s childhood, recounts her decision to become a nun, and explains how she became involved helping the poor in India.

Inkeri Kilpinen: ”Vuosi idän silkkitiellä”

Inkeri Kilpinen (1978)Inkeri Kilpisen: ”Vuosi idän silkkitiellä” (1978) on kuvaus kirjoittajan ja hänen miehensä tapahtumarikkaasta matkasta asuntoautolla Suomesta Intiaan ja takaisin. Alusta alkaen kertomus imee lukijan mukaansa kuin silminnäkijäksi ja mukanamatkaajaksi sekä miellyttävinä että hankalina matkapäivinä. Euroopan läpi ajettiin kahdessa viikossa ja opeteltiin leikintäalueiden käyttöä. Kreikan vuoristossa ja Istanbulissa oltiin taas uudenlaisten kokemusten keskellä. Matkalla Turkin, Iranin, Afganistanin ja Pakistanin läpi tuli vastaan kylmyyttä ja kuumuutta, sadetta ja lunta, viljavia alueita ja karuja vuoristoja. Useissa paikoissa kohdattiin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Intiassa vietettiin puoli vuotta kierrellen ja pysähdellen kinnostavissa paikoissa. Tapaaminen Dalai Lamankin kanssa järjestyi. Mutta Intiassa tuli eteen myös vaikeuksia: uuvuttavaa kuumuutta, sairastumisia ja ongelmia auton toiminnassa. Kaikesta selvittiin kuitenkin ajoissa kotimatkalle, johon siihenkin vielä sisältyi hankaluuksia ja myös ilahduttavia ”pelastajia”.

Short in English: An interesting story about a eventful journey in the 1970’s with a camping van from Finland through Europe, Turkey, Iran, Afganistan and Pakistan to India where the writer and her husband stayed for six months. After one year they were safley back in Finland with their camping van.  

Toivo Rapeli: ”Valtameren ääriltä”

Tällä kertaa otin omasta hyllystäni luettavaksi teoksen, jonka olen viimeksi lukenut 1960-luvulla eli kauan sitten. Toivo Rapeli kertoo teoksessaan ”Valtamerten ääriltä” (1960) runsaat kolme kuukautta kestäneestä matkasta, joka ulottui kaikkiin viiteen maanosaan. Pääkohteena oli Japani, jossa vuonna 1959 vietettiin protestanttisen lähetystyön 100-vuotisjuhlaa ja jonne kirjoittaja matkusti Suomen kirkon virallisena edustajana. Viisikymmentäluvun lopulla kansainvälinen lentomatkailu oli jo alkanut, mutta tekniikka ja palvelut eivät tietenkään olleet lähelläkään nykytasoa. Matkan etenee hitaasti, välilaskuja ja monenlaisia viivästyksiä on paljon, tiedonvälitys (faksit, sähkeet, oikkuilevat puhelinyhteydet) on hidasta ja epäluotettavaa. Pelkästään vertailu nykyaikaiseen matkustamiseen tekee lukemisesta mielenkiintoisen! Rapeli on erinomainen matkakokemusten kuvaaja, joka ottaa lukijansa luontevasti matkakumppanikseen. Reitti kulkee Lontoon, Rooman, Kairon, Intian ja Hongkongin kautta Japaniin sekä sieltä kolmen viikon kuluttua Australian kautta Yhdysvaltoihin (Hawaji sekä USA:n länsi- ja itärannikko) ja sieltä kotiin. – Kirjaa lukiessa olin myös hämmästynyt miten paljon suomenkieli on muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa. Monin paikoin sanontatavat, asioiden esittämistapa sekä asioiden ja laitteiden nimitykset tuntuivat liikuttavan vanhanaikaisilta. Kun on elänyt rinnan tämän puhetapamuutoksen kanssa, sitä ei tietoisesti tule noteeranneeksi. Tästäkin syystä kirjan lukeminen oli mielenkiintoista!

Short in English: An around the world travel in the 1950’s by Finnish Reverend Toivo Rapeli who stayed three weeks in Japan for the 100th anniversary of the Christian Protestant Mission in Japan.

Arun & Sunanda Gandhi: ”Unohdettu nainen”

Yksi minua erityisesti kiinnostava aihe on luovien, kuuluisien miesten naispuolisten perheenjäsenien (äiti, sisar, vaimo, tytär…) elämä, joka usein jää ”päähenkilön” varjoon ja monasti sisältää esteitä oman lahjakkuuden esiintuomiseen.

Arun & Sunanda Gandhin ja Carol Lynn Yellinin: ”Unohdettu nainen – Mahatma Gandhin vaimon Kasturin kertomaton tarina” (suomennos Eeva Lilley 2001) on yksi näitä kirjoja. Kastur Gandhi ei yksilönä noussut julkisuudessa esille, mutta vuosien kuluessa hän antoi täyden tukensa miehensä toiminnalle, luopui hänen tapaansa vauraudesta ja sitoutui köyhyyteen. Myös hän joutui useaan otteeseen vankilaan. Arun Gandhi vaimonsa Sunandan kanssa kuvaa tässä kirjassa kauniisti ja mielenkiintoisesti isovanhempiensa ja erityisesti isoäitinsä vaikeaa ja monivaiheista elämää. Intian historiaan uusia näköaloja avaava kirja!

Short in English: ”The Forgotten Woman”, the Untold Story of Kastur Gandhi, Wife of Mahatma Gandhi” (1998; in Finnish ”Unohdettu nainen” 2001) by Arun Gandhi, Sunanda Gandhi and Carol Lynn Yellin is an interesting story about the eventful years when Kastur Gandhi stood beside her husband and shared his successes and failures.