Helen af Enehjelm: ”Kajornas kyrka”

kirja1Helen af Enehjelmin romaani ”Kajornas kyrka” (1934) kertoo amerikkalaisen nuoren naisen tunnepitoisista ja romanttisista kokemuksista isänsä sukulaisten kartanossa Suomen maaseudulla 1920-luvulla. Romaani on sujuvasti kirjoitettu ja siinä tuodaan mielenkiintoisella tavalla esille amerikkalaisten ja suomalaisten tapojen ja ajattelun eroja.

Helen af Enehjelms roman  ”Kajornas kyrka” (1934) är en fantasiful skildring
av i Amerika uppvuxen flickas romantiska upplevelser hos anförvanter
på Finska landsorten i 1920-talet.

Short in English: A novel about a young American woman’s
romantic experiences in the countryside of Finland in the 1920’s
.

Mainokset

Mary-Ann Gröhn: ”Dottern som inte föddes”

Mary-Ann Gröhn (2002)Mary-Ann Gröhnin teos ”Dottern som inte föddes” (2002) on poikkeksellinen kertomus suomalaisen Fohströmin musiikki- ja taiteilijaperheestä ja erityisesti sen nuorimmasta jäsenestä, adoptoidusta tyttärestä tanssitaiteilija Lilli Fohströmistä (1884-1955). Kirjassa kuvataan 1900-luvun alun Helsingin ja Pietarin kulttuurielämää, taiteilijoiden koulutusta ja ammatin harjoittamisen vaikeuksia ja voittoja. Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen palanneiden taiteilijoiden vaikeudet ja ratkaisut olivat yksilöllisiä – jotkut menestyivät, toiset sortuivat. – Teoksen nimi, ”syntymätön tytär”, viittaa siihen, ettei Lilli Fohström koskaan saanut tietään kenen lapsi hän oli ja miksi hänet oli adoptoitu perheeseen. Omia epäilyksiä hänellä kyllä asiasta oli.

Mary-Ann Gröhns bok ”Dottern som inte föddes” (2002) är en mycket intressant berättelse om en finsk musik- och konstnärsfamilj Fohström i slutet av 1800-talet
och i borjan av 1900-talet. Huvudpersonen – danskonsnären Lilli Fohström
(1884-1955) var familjens yngsta, adopterade dotter.

Short in English: An interesting family history from the end of the 19th Century
and the beginning of the 20th Century of a Finnish artistic family Fohström
with several talented singers, musicians and dancers.

Helen af Enehjelm: ”Systrar och vänner”

Helen af Enehjelm (1979)Helen af Enehjelmin romaani ”Systrar och vänner” (1979) on yllätyksellinen. Ensimmäinen yllätys on kirjan alussa. Helen af Enehjelmin kirjallisuusesseet ovat kokemukseni mukaan kielellisesti nautittavia ja ajatusrakenteeltaan moniulotteisia. Mutta suuri oli hämmästykseni ja pettymykseni, kun tämä romaani alkaakin pitkäveteisenä ja kieleltään kankeana kerrottavana olevan  tarinan henkilöiden ja heidän historiansa esittelynä, kunnes tullaan perheen ”kauhean illan” kuvaukseen. Sitten tekstin luonne ja kirjallinen laatu onneksi muuttuu radikaalisti. Tarina vaihtuu objektiivisesta kuvauksesta subjektiiviseksi. Kertojaksi osoittautuu perheen vanhempi tytär Henni, joka yritti ensin ulkokohtaisesti, romaanin muodossa, kertoa tarinaansa, mutta nyt muuttaa kerrontansa muistelmiksi omasta näkökulmastaan. Nelilapsinen perhe asuu kaksikielisessä pikkukaupungissa ”jossain päin Suomea”. Perheen tapahtumarikasta ja ongelmallista elämää kuvataan vuosina 1935-1978. Tarinan alkaessa lapset – kaksi poikaa ja kaksi tyttöä – ovat teini-ikäisiä. Romaanin nimi viittaa perheen kahteen tyttäreen, Henniin ja Titaan, jotka sisaruutensa lisäksi pysyvät perhettä repivien ristiriitojen ja ongelmien keskellä kaikesta huolimatta myös ystävinä. Antoisa lukukokemus!

Helen af Enehjelms roman ”Systrar och vänner” (1979) är full av överraskningar.
Den första överraskningen är, att språket i bokens början är torrt och långtråkigt,
fast författarinnans stil i andra böcker har varit njutbart. Men så blir det klart
att bokens huvudperson – som inte är en van skrivare – har försökt först
att berätta sin familjs svår och växlande historia under åren 1935-1978
i en småstad i Finland i romanform. Lyckligtvis förvandlas dock texten
till hennes memoarer och berättelsen får fart. En givande läsupplevelse!

Short in English: A novel by the Scottis-Finnish writer Helen af Enehjelm
about a family’s troubled life in a small town in Finland 1935-1978.

Sandman Lilius & Böckman: ”Hand i hand”

Sandman Lilius & Böckman (1997)Kirjassaan ”Hand i hand” (1997) sisarukset kirjailija ja kuvataiteilija Irmelin Sandman Lilius (s.1936) ja kirjailija Heddi Böckman (s.1938) muistelevat yhteistä lapsuuttaan ja vertailevat samoista tapahtumista kummallakin olevia mielikuvia. Parin vuoden ikäero sekä luonteen ja temperamentin erot vaikuttavat mihin kumpikin on kiinnittänyt huomiota ja mitä he aikuisena muistavat. Alussa on sata sivua tekstiä vanhemmista ja heidän sukutaustastaan (Sandman, Forsblom jne.). Tyttöjen omat muistot alkavat 1930-luvun lopulta Töölöstä, välirauhan aikana he asuivat Lauttasaaressa ja jatkosodan alettua heidät lähetettiin muutamaksi kuukaudeksi Ruotsiin. Elämä Helsingissä jatkui Muukalaiskadulla, kesiä vietettiin suvun kesäpaikassa Sipoossa, toisinaan matkustettiin mummon ja vaarin luo Uudenkaarlepyyn pappilaan, 1940-luvun puolivälissä tytöt olivat äidin kanssa Ruotsissa. Avioeron jälkeen he asuivat isän ja äitipuolen kanssa Helsingissä. Kirja päättyy järkyttäviin tapahtumiin vuonna 1951, jolloin Irmelin oli 15 v ja Heddi 13 v. Kuusisataa sivua sujuvasti kirjoitettuja muistoja tapahtumarikkaasta, dramaattisia käänteitä sisältävästä perhe-elämästä kahden, toisilleen läheisen lapsen näkökulmasta.

I sin  bok ”Hand i hand” (1997) berättar systrarna Irmelin Sandman Lilius
(f. 1936) och Heddi Böckman (f. 1938) – båda författare – roliga, dramatiska
och gripande minnen från sin barndom i Finland och i Sverige.

   Short in English: In their book the two sisters Irmelin Sandman Lilius (b. 1936) och Heddi Böckman (b. 1938) – both writers – tell their pleasant, dramatic and
touching memories of their childhood in Finland and in Sweden.

Sigrid Schauman: ”Min bror Eugen”

Sigrid Schauman (1964)Kirjassaan ”Min bror Eugen” (1964) taiteilija Sigrid Schauman 60 vuotta veljensä kuoleman jälkeen muistelee veljeään ihmisenä ja yksityishenkilönä. Hänen mielestään aikaisemmat teokset Eugen Schaumanista keskittyivät politiikkaan ymmärtämättä hänen persoonallisuuttaan. Vuonna 1904 kesäkuun 16. päivänä sortovuosien aktivisti Eugen Schauman ampui senaatintalon porraskäytävässä Helsingissä ensin Venäjän kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja sitten itsensä.

I sin bok ”Min bror Eugen” (1964) berättar den finska konstnärinnan
Sigrid Schauman (1877-1879) om sin bror Eugen Schaumans (1975-1904)
barndom, ungdom och om hans hans politiska utveckling. I juni 1904
sköt Eugen Schauman i Helsingfors den ryska  generalguvernören
Nikolai Bobrikov och dödade sedan sig själv.

Short in English: The Finnish artist Sigrid Schauman (1877-1879) tells about the childhood and youth of her brother Eugen Schauman (1975-1904) who in June 1904 assasinated Nikolai Bobrikov, the Russian Governor-General of Finland.

 

Karmela Bélinki: ”Mischa”

Karmela Belinki (2013)Pienikokoisessa ruotsinkielisessä romaanissaan ”Mischa” (2013) Karmela Bélinki kertoo 93 vuotiaasta Mischasta, joka päivittäin kävelee koiransa kanssa eteläisessä Helsingissä ja muistelee mennyttä elämäänsä. Hän on syntynyt juutalaiseen perheeseen Valkovenäjällä, pakeni nuorena miehenä Venäjän  asepalveluksesta Viipuriin juuri ennen vallankumousta ja jäi sinne asumaan. Monta kieltä taitavana hän kouluttautui tulkiksi ja perusti perheen. Viipurin menettämisen jälkeen perhe asettui Helsinkiin ja Mischa jatkoi tulkkina mm. sotasyyllisyys- ja sotakorvausneuvotteluissa. Sympaattista luettavaa, joka tarjoaa ”sisäpiirin” kuvaa juutalaisen vähemmistön elämästä Suomessa katsottuna maahanmuuttajan silmin.

I sin intressanta roman ”Mischa” (2013) berättar
Karmela Bélinki om den nu 93 åriga Mischa som var född i Vitryssland
i en judisk familj, men kom som ung till Finland. Nu gör han dagliga promenader
med sin hund i södra Helsingfors och blickar tillbaka på sin
och det judiska folkets historia under 1900-talet.

Short in English: An interesting novel about the life of the jewish minority
in Finland seen through the eyes of an elderly man, himself a jew,
who as a young man moved from Russia (Belarussia) to Finland. 

Diana Webster: ”Finland Forever”

Diana Webster (2013)Kirjassaan ”Finland Forever – Turku/Åbo 1952-1953” (2013) Diana Webster kertoo minkälaista oli tulla 23-vuotiaana syksyllä 1952 British Councilin englanninopettajaksi Turkuun tietämättä juuri mitään Suomesta. Hän oli opiskellut englantilaista kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa, mutta opettamisesta hänellä ei ollut kokemusta. Hauskalla ja humoristisella tavalla hän kertoo vähittäisestä tutustumisestaan suomalaisuuteen, suomalaisten temperamenttiin, hänelle outoihin tapoihin ja uuteen kulttuuriin. Myös opettajaksi opettelemisessa tapahtui paljon kommelluksia ja väärinkäsityksiä. Hänen tarkoituksensa oli viipyä Suomessa vain 9 kuukautta, mutta hän kotiutui niin hyvin, että jäi asumaan tänne ja oli vuosikymmeniä opettajana Helsingin yliopistossa. – Nautin kirjan lukemisesta myös siksi, että olin itse hänen oppilaanaan kesäkurssilla 1959 Pajulahden urheiluopistossa ja hänestä jäi silloin minulle positiivinen muistikuva.

Diana Webster is a English born, retired University lecturer and writer,
who taught English Language and Literature at Helsinki University.
She combined this with working for Finnish radio and TV,
and has also written over one hundred textbooks.
In this book ”Finland Forever – Turku/Åbo 1952-1953” (2013)
she tells about her first 9 months in Finland when she was quite young
and didn’t know much about this country she was sent to by the British Council
to teach English for 9 months. With humour and self irony she tells
about the obstacles and surprises on her way during these first months.
But eventually she fell in love with Finland and decided to settle
permanently down in Helsinki. 

Tony Lurcock: ”Not So Barren or Uncultivated”

Tony Lurcock (2010)On mielenkiintoista ja riemastuttavaa lukea englantilaisten matkailijoiden kertomuksia parinsadan vuoden takaisesta Suomesta! Tony Lurcock, joka on aikaisemmin ollut Suomessa British Councilin kielenopattajana, on kerännyt antologian tälläisista teksteistä kirjaansa ”Not So Barren or Uncultivated – British travellers in Finland 1760-1830” (2010). Luonteeltaan ja asenteiltaan hyvin erilaiset ja erilaisista syistä matkalle lähteneet ihmiset (19 miestä ja yksi nainen) kauhistelevat (huonoja teitä, alkeellisia asuntoja, likaisia kestikievareita, omituista kovaa leipää, jäätävän kylmää talvisäätä…) tai ihastelevat näkemäänsä ja kokemaansa (ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, kaunista luontoa, herttaisia pikkukaupunkeja…). Toiset ovat kiireisesti läpikulkumatkalla, toiset viipyvät hieman enemmän eri paikkakunnilla. 1700-luvun puolella tavanomaisin matkakohde oli Lappi, jonne saavuttiin Tornion kautta. 1800-luvulla matkareitit ovat vaihtelevampia, mutta aika usea tuli Ruotsista meren yli Ahvenanmaalle, sieltä Turkuun ja jatkoi sieltä rantatietä Helsingin, Porvoon, Loviisan ja Viipurin kautta Pietariin (tai päinvastaiseen suuntaan). Jotkut tulivat Tornion kautta ja kääntyivät etelään Ouluun, Kokkolaan ja Vaasaan, tai Oulusta Kajaanin ja Kuopion kautta Viipuriin. 1800-luvun kertomuksissa havaitsee selvästi taloudellisen ja sivistyksellisen tason kohentumisen. Uuden Helsingin rakentamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota.

In his book ”Not So Barren or Uncultivated – British travellers in Finland
1760-1830
” (2010) Tony Lurcock has collected and interesting anthology
of 20 different stories about experiences in this exotic, far-away country
a couple of hundred years ago. As is stated on the back of the book:
”Lurcock’s book is infrormative, affectionate, and full of surprising
and entertaining episodes”.

Erik Kruskopf: ”Boken om Ham”

Erik Kruskopf (1994)Erik Kruskopfin kirja ”Boken om Ham – Tecknaren Signe Hammarsten Jansson” (1994) on mielenkiintoinen kuvaus Tove Janssonin äidin – taiteiljanimenä Ham – taiteellisesta työstä karikatyristinä sekä graafisena taiteilijana kirjankansien ja erityisesti postimerkkien suunnittelussa. Suurin osa Suomen vuosien 1930-1960 postimerkeistä on hänen suunnittelemiaan. Kirjassa kerrotaan lyhyesti hänen lapsuudestaan papin tyttärenä Ruotsissa sekä vieläkin lyhyemmin taiteellisten töiden kuvausten välissä hänen avioliitostaan kuvanveistäjä Viktor Janssonin kanssa, lasten syntymästä (Tove ja 2 veljeä) ja perhe-elämästä yleensä. Signe Hammarsten Jansson oli syntynyt 1882 ja kuoli 1970.
karikatyr av ham      postimerkki1526008[1]

Erik Kruskopfs bok ”Boken om Ham – Tecknaren Signe Hammarsten Jansson” (1994) berättar om Tove Janssons mors konstnärliga
verksamhet som karikatyrist och grafisk konstnär som hade
frimärken som sin specialitet. Nästan alla officiella frimärken
som trycktes i Finland 1930-1960 var gjorda av henne.

Short in English: The life and art of the mother of Tove Jansson, Signe Hammarsten Jansson, who was a charicaturist and who as a graphic artist specialized to stamps. Nearly all the official stamps published in Finland 1930-1960 were by her.

Lena von Bonsdorff: ”Mentor – mecenat – musikhandlare”

Lena von Bonsdorff (2012)Lena von Bonsdorffin teos ”Mentor – mecenat – musikhandlare. Invandrarättlingen Roger Lindberg blir Mr Music of Finland” (2012) on perusteellinen ja moniulotteiden kertomus sekä Musiikki Fazerin johtajasta Roger Lindbergistä että suomalaisesta musiikkielämästä ja musiikin liiketoiminnasta 1900-luvulla. Lindberg oli monessa mukana 50-vuotisen liikemiesuransa aikana (hän kuoli 2003). Hän ei ollut ensisijassa tuottavuuteen pyrkivä liikemies, vaan musiikin rakastaja ja suomalaisen musiikin ja muusikkojen monipuolinen tukija. Kirjassa kerrotaan myös Fazer-suvun historiaa (Lindberg oli Karl Fazerin tyttärenpoika), suomalaisen musiikin menestystarinoista ja ristiriidoista. Suomalaisten lisäksi monet maailmankuulut kansainväliset muusikot ja laulajat olivat Lindbergin ystäviä. Kirja on tiivis ja mielenkiintoinen paketti Suomen klassisen musiikin historiaa ja kulissien takaisia tapahtumia. Koin monia ahaa-elämyksiä varsinkin kun itsekin seuraamieni monien dramaattistenkin musiikkiin liittyvien tapahtuminen todellinen tausta selkeytyi. Todella lukemisen arvoinen kirja!

Lena von Bonsdorffs bok ”Mentor – mecenat – musikhandlare. Invandrarättlingen
Roger Lindberg blir Mr Music of Finland
” (2012) är en intressant and mångsidig berättelse både om Roger Lindberg (1915-2003) själv och om den finska klassiska musikens historia under hans tid som vd för Musik Fazer.

Short in English: Biography of Roger Lindberg (1915-2003)
who was a central person in developing all sides of the Finnish
classical music business and performance during his 50 years
as the managing director of Musik Fazer in Helsinki.