Katia Mann: ”Meine ungeschriebenen Memoiren”

Katia Mann (1974)

Katia Mann, Nobel-kirjailija Thomas Mannin vaimo, suostui 1970-luvulla 90-vuotiaana tyttärensä ja poikansa haastateltavaksi ja näistä haastatteluista koottiin teos ”Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974). Tekstissä on säilytetty suullisen kerronnan tuntu. Vaikka tarina pääpiirteissään etenee kronologisesti, on monessa kohtaa ”rönsyilyä” –  esimerkiksi kerrotaan esille otettuun tapahtumaan liittyvän henkilön myöhemmät elämänvaiheet. Matematiikan professorin tyttärenä kaksoisveljensä kanssa yhdessä kasvaneen Katian lapsuus ja nuoruusvuodet on kuvattu tarkimmin. Kerronta avioliittovuosista, Katia Mannperheestä ja lapsista sekä maanpakolaisvuosista Sveitsissä ja Yhdysvalloissa on katkonaisempaa, enemmänkin ”mieleen nousseita tapahtumia” sekä ystävinä ja tuttavina olleiden henkilöiden kuvausta. Kertoja on aika suorasanainen – sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä – arvioidessaan henkilöiden luonnetta ja tekoja. Thomas Mannista ihmisenä ei kirjasta saa selvää kokonaiskuvaa, enimmäkseen on toteamuksia ”hänen oli tapana tehdä näin…” tai ”hän sanoi usein tällä tavalla…”. Thomas Mannin julkaistut teokset mainitaan ja jotain niiden syntyprosessista, mutta kuvaa ei syvennetä. Onkohan syynä muistelijan korkea ikä? – Joka tapauksessa kirja on miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa.

Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974) ist eine autobiografische Darstellung
des Lebens von Katia Mann. Es beruht  auf mündlichen Berichten Katia Manns,
die von Elisabeth Plessen und Michael Mann zusammengestellt und durch biographische Aussagen von Erika und Golo Mann ergänzt wurden.

Short in English: ”Unwritten Memories” by Katia Mann, the wife
of the Nobel writer Thomas Mann
.

Mainokset

Elisabeth Josephi: ”Unser Pastor”

Elisabeth Josephi (1990)Elisabeth Josephin romaani ”Unser Pastor” (1990) kertoo Rigassa syntyneen saksankielisen evankelisluterilaisen pastorin ja hänen perheensä elämästä nykyisen Liettuan alueella sijaitsevassa Krettingenissä 1900-luvun alussa. Kirjaa lukiessa huomasin miten huonosti olen perehtynyt Latvian ja Liettuan historiaan, joka on hyvin erilainen kuin Viron historia. Tarina kattaa parikymmentä vuotta, jona aikana Krettingen ensin kuuluu Venäjään, sitten ensimmäisen maailmansodan aikana liitetään Saksaan ja rauhanteon jälkeen itsenäiseen Liettuaan. Kaupungin neljän seurakunnan  (roomalaiskatoliset, ortodoksit, evankeliset ja juutalaiset) paimenet ja niiden jäsenet, jotka kuuluvat kolmeen eri kieliryhmään (saksa, liettua ja venäjä), tukevat ja auttavat toisiaan kaukana sijaitsevan keskushallinnon mielivaltaisten päätösten, sotatoimien, vaikeiden säiden, tulipalojen ja köyhyyden keskellä. Kaikki kaupungin asukkaat uskontokunnasta riippumatta kutsuvat aina avuliasta ja toimintavalmista pastori Fritz Stephania ”meidän pastoriksemme”. Kirjalla on omaelämäkerrallinen tausta.

Elisabeth Josephis ”Unser Pastor” ist ein sehr interessantes Pfarrhausroman
aus dem Baltikum von Anfang des 20. Jahrhunderts.

Short in English: A facinating  novel about the difficult life of
the ordinary people and their pfarrer in the beginning of the 20th century
in an area which today belongs to Lithuania.

Diana Menuhin: ”Durch Dur und Moll”

Diana Menuhin (1989)Kirjassaan ”Durch Dur und Moll – Mein Leben mit Yehudi Menuhin” (1989, englanninkielisestä alkuteoksesta ’Fiddler’s Moll’/1984 saksaksi Helmut Viebrock) Diana Menuhin kertoo vauhdikkaasti ja huumorilla tapahtumarikkaasta, ympäri maailmaa konserttimatkoilla kiertävästä ja ajoittain myrskyisästäkin elämästään viulutaiteilija Yehudi Menuhinin vaimona. Nuorena englantilainen Diana Gould oli Pariisissa Venäläisen Baletin tanssijana. Baletin toiminta hajosi toisen maailmasodan melskeissä. Diana avioitui 1947 Yehudi Menuhinin kanssa ja he saivat kaksi poikaa. Diana seurasi usein miehensä mukana eri puolilla maailmaa konserttikiertueilla, joita hän kutsui Menuhin-karavaaneiksi. Matkojen välillä tukikohta (koti) oli ensin Yhdysvalloissa, sitten Sveitsin Gstaadissa, lyhyen aikaa Italiassa ja sitten pysyvämmin Lontoossa. Tarinoissa esiintyy monet kuuluisat kansainväliset muusikot, joista monista tuli perheen ystäviä.

In diesem buch erzählt Diana Menuhin mit gelassenem Humor
von ihrem Leben mit Yehudi Menuhin, der weltberühmte Geiger. 

Short in English:  The German translation of the memoirs ”Fiddler’s Moll” of
Diana Menuhin, the wife of the violonist Yehudi Menuhin.

Silke Scheuermann: ”Die Häuser der anderen”

Silke Scheuermann (2012)Kun aloin  lukea Silke Scheuermannin romaanina mainostettua teosta  ”Die Häuser der anderen” (2012), ajattelin kolmen ensimmäisen luvun jälkeen, ettei tämä olekaan romaani vaan erillisiä novelleja. Mutta sitten juoni selvisi. Jokainen luku kertoi asioita jonkun asukkaan näkökulmasta kaupungin laidalla, jossa on vierekkäin varakkaiden kerrostaloja ja vaatimattomampia vuokrataloja. Tarinat etenevät ajassa siten, että viimeisessä luvussa alun 8 vuotias tyttö on New Yorkissa 21 vuotiaana ja muistelee muutamia nuoruusaikansa naapureita ja heidän kohtaloitaan. Kirjan kuvaamissa perheissä on iloa ja surua, haaveita ja pettymyksiä. Myös sopua ja ristiriitaa sekä perheiden sisällä että naapureiden kesken. Kirjasta jää loppumattoman tarinan mielikuva, koska jokaisessa uudessa luvussa joku jo tuttu henkilö tai joku avan uusi tuttavuus ajatuksissaan ja muistoissaan kytkeytyy aikaisempiin tapahtumiin samalla kun selviää hänen oma silloinen elämäntilanteensa.

Das Roman ”Die Häuser der anderen” (2012) von Silke Scheuermann
hat
 mir sehr gut gefallen. Das Buch ist ein Mosaik von Familien
und Individen die in die Nahe von einander leben.
Am Ende hatte ich ein Gefühl dass das Leben von Individen
immer forstezt in die Gedanken und in die Erinnerungen
von Menschen die sie gekannt haben.

Short in English: A facinating novel in German about neigbours
living their separate lives but also meeting and contemplating
the life of their neigbours. The timeline is 20 years.
At the end of the book one has the feeling that life still continues
in all the memories of those who have known them.