Tyyni Tuulio: ”Fredrikan Suomi”

Tyyni Tuulio (1979)Tyyni Tuulion teos ”Fredrikan Suomi – esseitä viime vuosisadan naisista” (1979) sisältää kuvauksia suomalaisista 1800-luvun naiskirjailijoista, sekä tunnetuista että jo unohdetuista. Kirjailija halusi tuoda esille tämän naisnäkökulman luettuaan Rafael Koskimiehen teoksen ”Runebergin Suomi”. Kirja ilmestyi Fredrika Runebergin 100-vuotismuiston merkeissä.

Short in English: A series of essays
about female writers in the 19th century in Finland.

Lucinda Hawksley: ”Katey”

Lucinda Hawskley (2006)Lucinda Hawksleyn teos ”Katey – The Life and Loves of Dickens’s Artist Dughter” (2006) on Charles Dickensin tyttären elämäkerta. Hawksley itse on Dickensin nuorimman pojan Henryn jälkeläinen neljännessä polvessa, joten kirjassa on paljon ”sisäpiiritietoa” ja kirjoittajan asenne kuvattavaansa on tuttavallinen. Perheen lasten näkökulman tuo korostetusti esille Charles Dickensin, etevän ja kuuluisan kirjailijan,  vähemmän mairittelevan roolin isänä ja aviomiehenä. Katey syntyi 1839 ja kasvoi kahdeksanlapsisessa perheessä (kolme tyttöä ja viisi poikaa). Perhe vietti pitkiä aikoja eri puolella Eurooppaa ja Katey sai taideopetusta mm. Pariisissa. Hän meni naimisiin 18-vuotiaana taiteilija Charlie Collinsin kanssa, jonka kuoltua hän 1873 avioitui taiteilija Carlo Peruginin kanssa. Heidän ainoa lapsensa kuoli pienenä. Kateysta tuli tässä vaiheessa Kate Peruginin nimellä arvostettu taiteilija ja muotokuvamaalari. Peruginien seurapiiriin kuului kaikki aikakauden tunnetuimmat Englannin kuvataiteilijat ja kirjailijat. Carlo Perugini kuoli 1918 ja Katey 89 vuotiaana 1929. Hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen elämäkerta!

Katey – The Life and Loves of Dickens’s Artist Dughter” (2006) ’
by Lucinda Hawksley is an excellent biography of artist Katey Dickens Perugini
(1839-1929), the daughter of Charles Dickens. Lucinda Hawksley herself is
the great great great granddaughter of Dickens and that makes her approach
warmer and more familiar than an official biography. A book worth of reading.

Selma Lagerlöf: ”Ett barns memoarer”

Selma Lagerlöf (1998)Selma Lagerlöfin kirja ”Ett barns memoarer – Mårbacka II” (1998, alkuteos 1930) on liikuttavia ja hauskoja muistelmia 10-12 vuotiaan maalla asuvan tytön elämästä ja ajatuksista 1860-luvun lopulla.

Selma Lagerlöfs bok ”Ett barns memoarer – Mårbacka II”  (1998, originalet 1930) är rörande och rolig berättelse om den 10 åriga flickan som bodde på landet i Mårbacka på 1860-talet.

Short in English: The childhood memories of the Swedish writer
Selma Lagerlöf (1858-1940) who won the Nobel Prize in literature in 1909.

Tony Lurcock: ”Not So Barren or Uncultivated”

Tony Lurcock (2010)On mielenkiintoista ja riemastuttavaa lukea englantilaisten matkailijoiden kertomuksia parinsadan vuoden takaisesta Suomesta! Tony Lurcock, joka on aikaisemmin ollut Suomessa British Councilin kielenopattajana, on kerännyt antologian tälläisista teksteistä kirjaansa ”Not So Barren or Uncultivated – British travellers in Finland 1760-1830” (2010). Luonteeltaan ja asenteiltaan hyvin erilaiset ja erilaisista syistä matkalle lähteneet ihmiset (19 miestä ja yksi nainen) kauhistelevat (huonoja teitä, alkeellisia asuntoja, likaisia kestikievareita, omituista kovaa leipää, jäätävän kylmää talvisäätä…) tai ihastelevat näkemäänsä ja kokemaansa (ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, kaunista luontoa, herttaisia pikkukaupunkeja…). Toiset ovat kiireisesti läpikulkumatkalla, toiset viipyvät hieman enemmän eri paikkakunnilla. 1700-luvun puolella tavanomaisin matkakohde oli Lappi, jonne saavuttiin Tornion kautta. 1800-luvulla matkareitit ovat vaihtelevampia, mutta aika usea tuli Ruotsista meren yli Ahvenanmaalle, sieltä Turkuun ja jatkoi sieltä rantatietä Helsingin, Porvoon, Loviisan ja Viipurin kautta Pietariin (tai päinvastaiseen suuntaan). Jotkut tulivat Tornion kautta ja kääntyivät etelään Ouluun, Kokkolaan ja Vaasaan, tai Oulusta Kajaanin ja Kuopion kautta Viipuriin. 1800-luvun kertomuksissa havaitsee selvästi taloudellisen ja sivistyksellisen tason kohentumisen. Uuden Helsingin rakentamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota.

In his book ”Not So Barren or Uncultivated – British travellers in Finland
1760-1830
” (2010) Tony Lurcock has collected and interesting anthology
of 20 different stories about experiences in this exotic, far-away country
a couple of hundred years ago. As is stated on the back of the book:
”Lurcock’s book is infrormative, affectionate, and full of surprising
and entertaining episodes”.

Ylikangas&Pajuoja: ”Lauri Kivekäs”

Ylikangas&Pajuoja 1987Heikki Ylikankankaan ja Jussi Pajuojan teos ”Lauri Kivekäs – aikansa ajaton radikaali” (1987) kertoo Kivekkään elämän lisäksi fennomaniasta 1800-luvun lopulla sekä vastaavista radikaaleista opiskelijaliikkeistä 1930-luvulla (AKS) ja 1960-luvulla (”vanhan valtaajat”). Lauri Kivekäs oli syntynyt 1852, alkuperäiseltä nimeltään hän oli Stenbäck. Fennomaanien opiskelijaliikeessä hän oli intomielinen ja tulinen puhuja ja johtaja, ajan mittaan monien mielestä liiankin radikaali ja haluton kompromisseihin. Myöhemmin kansanedustajana hänellä ei ollut samanlaista menestystä. Yksityiselämässään hän oli helposti syttyvä ja vauhdikas, joidenkin arvioiden mukaan ihmissuhteissaan naiivi. Hän oli raha-asioissaan jatkuvasti vaikeuksissa. Valmistuttuaan juristiksi hän perusti asianajotoimiston, joka menestyi hyvin, mutta silti talousvaikeudet jatkuivat. Vuonna 1887 Kivekäs avioitui näyttelijä Ida Aalbergin kanssa. Kahden itsenäisen ja erittäin kunnianhimoisen henkilön avioliitto ei ollut onnellinen. Lauri Kivekäs kuoli 41-vuotiaana vuonna 1893.

Short in English:  The biography of
the Finnish radical politician Lauri Kivekäs (1852-1893).

”Trollope – the Traveller”

Trollope (1995)Graham Handleyn toimittama teos ”Trollope – the Traveller. Selections from Anthony Trollope’s Travel Writings” (1995) sisältää englantilaisen romaanikirjailija Anthony Trollopen (1815-1882) kertomuksia hänen 1800-luvun puolivälin jälkeen tekemistään matkoista Karibialle, Pohjois-Amerikkaan, Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Etelä-Afrikkaan. Hän oli Ison-Britannian postin palveluksessa ja matkat olivat virallisia tarkastusmatkoja Kansainyhteisön maihin.  Matkakertomukset kuitenkin käsittelevät postiasioita vain ohimennen eivätkä maisemat ja nähtävyydetkään ole kovin keskeisessä asemassa. Sensijaan hän käsittelee laajasti sosiaalilsia oloja, politiikkaa, käytöstapoja ja myös matkailupalveluja. Yhdysvalloissa hän oli kansalaissodan aikaan ja vaikka hän ei liikkunut taistelualueilla, hän kommentoi sodan taustoja ja mahdollisia seurauksia. Kohdemaissa hän vieraili vankiloissa ja sairaaloissa, tehtaissa ja kaivoksissa, maatiloilla ja yksityisissä kodeissa sekä kommentoi näkemäänsä. – Mielenkiintoinen näköala 150 vuoden takaiseen maailmaan lahjakkaan kirjailijan kuvaamana!

Trollope – the Traveller. Selections from Anthony Trollope’s Travel Writings” (1995) edited by Graham Handley contains travel stories
from the 1860’s and 1870’s in the West Indies and the Spanish Main,
in North America, in Australia and New Zealand and in South Africa.
He writes about the politics, the social conditions, the ways and manners
in those countries. He visits factories, mines, farms and private homes
and comments on all. – An interesting peephole into the world of 150 years ago!

P.W.Aurén: ”Matkani Lapinmaassa 1867”

P.W.Auren (2012)P.W.Aurén: ”Matkani Lapinmaassa 1867 – Inari, Utsjoki, Sodankylä, Jäämeren ranta” (2012, suomentanut Leif Rantala, alkuperäinen teos ’Anteckningar om Utsjoki, Enare och Sodankylä’, 1894). Oli hauska lukea 150 vuoden takaisesta matkasta Lapissa. Silloin oli kulkuvälineinä omat jalat, veneet ja talvella sukset tai porokyyti. Asutusta oli harvassa ja välillä piti yöpyä teltassa. Puolet kirjasta kuvasi matkaa Rovaniemeltä jäämeren rannalle ja takaisin. Toinen puoli kiinnosti minua vähemmän, koska siinä kerrotaan väestötilastoista, maaperäasioista (Aurén oli maanmittari), maanviljelyksen edellytyksistä jne. sekä annetaan ohjeita varustautumisesta vaellukselle Lapissa.

En trevlig bok om en resa i Finska Lappland sommaren 1867.
P.W.Laurén var lantmätare och reste omkring på arbetets vägnar,
men var intresserad också av mycket annat.
Boken publiserades på svenska redan 1894 med namnet
”Anteckningar om Utsjoki, Enare och Sodankylä”.

Short in English:  Travels in Finnish Lapland in 1867.

Helen Humphreys: ”Afterimage”

Helen Humphreys (2001)Kanadalaisen, palkitun romaanikirjailijan Helen Humphreysin ”Afterimage” (2001) on hyvin kirjoitettu, kiehtova tarina 1860-luvun Englannista. Tarinan lähtökohtana on todellinen allegorinen valokuvasarja, jonka kuvaaja oli englantilainen Julia Margaret Cameron (Virginia Woolfin isoäidin sisar), mutta kirja ei kuvaa hänen elämäänsä. Tässä romaanissa kartanon emäntä harrastaa vanhassa kanalassa valokuvausta aiheenaan myyttiset ja allegoriset henkilöt (negatiiviin ja kemiallisiin aineisiin perustuvat valokuvausmenetelmät olivat tulleet käyttöön 1850-luvulla). Talon isäntä olisi halunnut osallistua tutkimusmatkoihin, mutta koska huono terveydentila on estänyt sen, hän tekee mielikuvitusmatkoja karttojen ja kirjojen parissa. Perheen irlantilainen palvelijatar, Annie, rakastaa lukemista (aikana, jolloin suuri osa palveluväestä oli lukutaidottomia) ja lainaa salaa isännän kirjastosta luettavaa. Ajan mittaan Anniesta tulee emäntänsä valokuvamalli ja isäntänsä keskustelukumppani. Lukijan mielenkiinto pysyy yllä koko kirjan ajan ja huolimatta surullisesta – mutta kuitenkin tulevaisuuteen katsovasta – lopusta lukukokemuksesta jää hyvä mieli.

Helen Humphreys’ ”Afterimage” (2001) is a well written and fascinating story from the southern England in the 1860’s. The writer was inspired by allegorical photos of Julia Margaret Cameron, but the story is not of her life. The lady of the house has photographing as her hobby, the master of the house dreams about expeditions to unknown parts and studies his maps and books. Annie, the Irish maid, loves reading and secretly borrows books from the master’s library. With time Annie becomes a photomodel for her mistress and a companion in the dreams of adventure with her master. In spite of the sorrowful ending the book leaves the reader with a serene mind.

Romain Rolland: ”Millet”

Romain Rolland (1917)Vaihteeksi vanha, pienikokoinen 100-sivuinen kirja eli Romain Rollandin ”Millet” (1917, ruotsinnos Hugo Hultenberg, alkuteos ”François Millet”, 1902), ranskalaisen taidemaalarin Jean-François Millet’in (1814-1875) elämäkerta. Romain Rolland sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1915  kaunokirjallisten teostensa perusteella. Tämän elämäkerrankin hän mielestäni on kirjoittanut ”runollisella” tavalla, mutta faktapohjalla lähdeviittauksetkin selvästi esitettynä. Lapsuus Normandialaisessa kylässä, opiskelu Pariisissa ja 9-lapsisen perheen asettuminen asumaan maalle Pariisin ulkopuolelle Barbizoniin on kauniisti kuvattu. Kirjoittaja selvästi arvostaa Millet’n taidetta ja torjuu närkästyneenä kohtuuttomaksi kokemansa aikalaiskritiikin ”maalaistaiteilijasta”, joka ei kykene maalaamaan aikakauden ihanteiden mukaisesti. Teoksessa on runsaasti mustavalkoisia kuvia, alla nykyaikaisina värikuvina. Päivänkakkarat on suosikkini!

Millet: The Gleaners Millet: The Young Seamstresses sothebys oct08 Millet: The Bouquet of Daisies

Nobelpristagaren (1915) Romain Rollands  ”Millet
(1917, översättning Hugo Hultenberg, original på franska ”François Millet”, 1902)
är en biografi av den franska konstnären Jean-François Millet (1814-1875).
Trots den genuina faktabasen är boken en skönlitterär verk, som jag njöt av att läsa. Barndomen i Normadie, studieåren i Paris och familjelivet med 9 barn
i Barbizon är bra skildrat. Författaren värdesätter Millets konst
och tycker illa om den samtida kritiken som stämplade honom
som ”landsortsmålare” som inte kan följa tidens estetiska idealer.

Short in English:  The biography of the French painter Jean-François Millet (1814-1875) written by Romain Rolland in French 1902 and translated into Swedish in 1917.

Juhani Aho: ”Matkakuvia”

Juhani Aho (1922)Juhani Ahon ”Matkakuvia: Minkä mitäkin Italiasta – Minkä mitäkin Tyrolista – Matkoilta omassa maassa”  (1922) sisältää koosteen eri lehdissä julkaistuista matkakirjeistä 1880- ja 1890-luvuilta. Aho osaa erinomaisella tavalla kuvata sanoin maisemia, tunnelmia ja tapahtumasarjoja. Tekstin kokee kuin olisi nähnyt kaiken valokuvana tai videona. Italiassa hän kirjoittaa Venetsiasta, Roomasta, Firenzestä, Pisasta ja Genovasta. Sveitsissä hän kulkee Geneve-järven ympäristössä. Tirolissa hän vaeltaa Alpeilla. Pitkin Reinin rantoja hän ystävänsä kanssa matkaa polkupyörällä, joka on uusi, matkan varrella hämmästystä aiheuttava kulkuväline. Suomessa hän tekee matkan purjeveneellä Viipurista Saimaan kanavan ja järvien kautta Iisalmeen, muutaman päivän retken Venäjän Karjalaan sekä matkan Herättäjäjuhlille Lapualle. Hauskin on tarina Kouvolan aseman yöllisestä konsertista. Ahon suomenkieli on kaunista, mutta nyt yli sata vuotta myöhemmin monet sanonnat ja sanojen kirjoitustavat tuntuvat hymyilyttävän vanhanaikaisilta, mutta tämä vain lisää lukemisen tuottamaa iloa.

Short in English: Travelogues of Italy, Austria and Finland from the end of the 19th Century by the Finnish author and journalist Juhani Aho.