Louisa M. Alcott: ”Pikku naisia”

Louisa M. Alcott (1916)Vaihteeksi nuoruuden nostalgiaa. Louisa M. Alcottin ”Pikku naisia” (1916, suomennos Tyyni Haapanen) kesti hyvin uudelleen lukemisen eikä vuosikymmenien takaiset lämpöiset muistot haalistuneet. Lainasin kirjan sisareltani ja nautin kauniista suomenkielestä ja myös liikuttavilta tuntuvista vanhahtavista sanoista ja sanontatavoista.

I spent happy and nostalgic moments with the Finnish translation from 1916 of Louisa M. Alcott’s ”Little Women”.

Pia Ingström: ”Känslor äger rum”

Pia Ingström (2014)Miten kotini on muotoutunut tällaiseksi kuin se on? Mistä syntyy kodin tuntu? Miten perheenjäsenten ajatukset ja kokemukset yhteisestä kodista eroavat?  Miten asunnosta tulee koti? Sisustamalla ja koristelemalla, mutta yhtä paljon kuluttamalla, sotkemalla ja rumentamalla, elämällä tavallista elämää. Pia Ingströmin teos ”Känslor äger rum – Liv i hem, stuga och villa” (2014) herättää uusia oivalluksia omasta lähiympäristöstä, kodista ja kesänvietosta. Kirjan kolmantena osana on mielenkiintoinen elämäkerta Ida Salinista (1865-1952),  helsinkiläisestä yrittäjästä ja hänen Lauttasaaressa sijainneesta huvilastaan, jolla oli suuri merkitys hänelle ja myöhemmin naisasialiikkeelle. (Kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä ”Tunteilla on tilansa – kirjoituksia kodista”.)

I sin bok ”Känslor äger rum – Liv i hem, stuga och villa” (2014) beskriver
Pia Ingström mångsidigt hur en lägenhet eller en stuga känslomässigt
blir till ett hem. I slutet av boken finns en kort biografi av företagaren
Ida Salin (1865-1952) och hennes villa Solvik på Drumsö i Helsingfors.

 Short in English: A book about how an appartment or a cottage becomes
a home, a personal place with emotions and memories.

Heikki Aittokoski: ”Eurooppaan raiteelta 4”

Heikki Aittokoski (2004)junareittiHeikki Aittokoskien matkakirja ”Eurooppaan raiteelta 4 – junamatka entisen rautaesiripun halki” (2004) on mielenkiintoinen historiallinen katsaus, vuoden 2004 tilanteen kuvaus sekä tulevaisuuden arviointia alueelta, jota voisi kutsua Itä- ja Keski-Euroopan raja-alueeksi. Junamatka kulkee Szczecinistä (Stettin)  Italian Triesteen. Tekstin tekee erityisen kiinnostavaksi viittaukset kaunokirjallisuuteen sekä kuvaukset historiallisten tai kirjallisten henkilöiden matkustelusta kyseisillä alueilla.

Short in English: A travelogue of a train journey from Szczecin (Poland) to Trieste (Italy) through the regions where the
”Iron Curtain” used to be.

Tyyni Tuulio: ”Fredrikan Suomi”

Tyyni Tuulio (1979)Tyyni Tuulion teos ”Fredrikan Suomi – esseitä viime vuosisadan naisista” (1979) sisältää kuvauksia suomalaisista 1800-luvun naiskirjailijoista, sekä tunnetuista että jo unohdetuista. Kirjailija halusi tuoda esille tämän naisnäkökulman luettuaan Rafael Koskimiehen teoksen ”Runebergin Suomi”. Kirja ilmestyi Fredrika Runebergin 100-vuotismuiston merkeissä.

Short in English: A series of essays
about female writers in the 19th century in Finland.

Tito Colliander: ”Kohtaaminen”

Tito Colliander (1969)Tito Colliander muistelmateos ”Kohtaaminen” (1969) kertoo hänen nuorenmiehen elämästään 1920-luvun lopulla. Äidin kuoltua, hän varastoi vähäisen omaisuutensa ja äidin neuvon mukaan lähti Eurooppaan etsimään itseään ja tulevaa elämäntehtäväänsä. Pariisissa hän opiskeli kuvataiteita, tutustui ihmisiin ja kirjoitteli lehtijuttuja saadakseen rahaa elämiseensä. Hän eli köyhyydessä ja niukkuudessa, välillä nukkui puiston penkillä tai siltojen alla. Lämpimämpää ilmastoa etsiessään hän pysähtyi ensin Marseilleen ja matkusti sieltä Algeriin, jossa hän viihtyi hyvin. Ennen pitkää hän palasi Pariisin kautta Suomeen ja Porvooseen, josta hän sai työpaikan taiteellisena neuvonantajana kehysliikkeessä. Porvoossa hän tapasi tulevan vaimonsa Ina Behrsenin. Naimisiin mentyään he muuttivat Kuokkalaan Karjalan Kannakselle, jossa heidän ensimmäinen lapsensa syntyi. – Tuttua, nautittavaa Collianderin kerrontaa.

Short in English: Memories of a young man – the Finnish writer
Tito Colliander (1904-1989) – in the 1920’s in France, ín Algeria and in Finland.

Samuli Tiikkaja: ”Tulisaarna”

Samuli Tiikkaja (2014)Samuli Tiikkajan ”Tulisaarna – Einojuhani Rautavaaran elämä ja teokset” (2014) on hienosti kirjoitettu suomalaisen säveltäjän elämäkerta. Erityisesti minua kiinnosti Rautavaaran sävellysten takana olevien ajatusprosessien, musiikin syntymisen lähtökohtien ja ideoiden kehkeytymisen kuvaukset. En ole vähimmässäkään määrin musiikkitieteilijä, joten monissa säveltäjäelämäkerroissa hyppään yli nuottikuvioiden, kontrapunktien, melodioiden yms. musiikillisten ilmaisukeinojen kuvaukset. Tässäkin teoksessa niitä jaksoja oli, mutta suuri osa tekstistä oli mielenkiintoista ja oivalluksia synnyttävää luettavaa.

Short in English: An excellent and facinating biography
of the Finnish composer Einojuhani Rautavaara (b. 1928).

Mary Wollstonecraft: ”Kirjeitä”

Mary Wollstonecraft
Mary Wollstonecraft 1759-1797

Wollstonecraft (2011)Taas löysin mielenkiintoisen vanhanajan matkakirjan luettavakseni! Englantilainen kirjailija, feministi ja tasa-arvon puolestapuhuja Mary Wollstonecraft matkusti liikeasioilla 1700-luvun lopulla Skandinaviassa ja julkaisi 1796 matkakirjeistään kirjan ”Kirjeitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vietetyltä ajalta” (2011, suomennos Ville-Juhani Sutinen, alkuteos ”Letters Written in Sweden, Norway, and Denmark”, 1796). Kirjoittaja on näiden maiden elämänmenon havainnoissaan ja kommenteissaan älykäs ja tarkkasilmäinen. Hän on kiinnostunut kaikenlaisista asioista, mutta erityisesti sivistystasosta, käytöstavoista, naisten asemasta, lastenhoidosta ja taloudellisesta toiminnasta. Nykyperspektiivistä katsoen on mielenkiintoista lukea hänen arvioitaan siitä miten hänen näkemänsä perusteella sivistystaso tulee kehittymään näissä kolmessa maassa. Meille nyt tuttuja asioita hän pohdiskeli. Myös kirjeiden luonnonkuvaukset ovat miellyttävää luettavaa.

A Finnish translation of the  ”Letters Written in Sweden, Norway,
and Denmark” (1796) by the English writer, philosopher, and
advocate of women’s rights Mary Wollstonecraft.

Andrew Jackson: ”The Book of Life”

Andrew Jackson (1999)Uusia ajatuksia ja syvällisiä oivalluksia synnyttävä kirja, ”The Book of Life – One man’s search for the wisdom of age” (1999)! Englantilainen vähän yli kolmekymppinen Andrew Jackson päätti ottaa katkon kiireiseen työelämäänsä ja lähteä samanikäisen vaimonsa kanssa parin vuoden matkalle maailmalle. Matkan teemana oli tavata ja haastatella joka maanosassa muutamia iäkkäitä henkilöitä (vähän yli tai alle satavuotiaita). Tavoitteena oli luoda jonkilainen kokonaiskuva heidän elämänsä vaiheista ja heidän suhtautumisestaan korkeaan ikäänsä ja nykyaikaan. Matka kulki viiden Europan maan ja Turkin kautta Afrikkaan, Sieltä Australiaan ja Aasiaan, Yhdysvaltoihin ja lopulta Etelä-Amerikkaan. Tavattuaan kaikki nämä iäkkäät, pitkän elämän kypsyttämät ihmiset kirjoittaja koki perusteellisesti muuttuneensa ja saaneensa omaan elämäänsä aivan uutta sisältöä.

Andrew Jackson: ”The Book of Life – One man’s search for the wisdom of age”
(1999) is an inspiring book of a two year journey round the world
for meeting and interviewing elderly individuals.

Bernard Levin: ”To the end of the Rhine”

Bernard Levin (1987)Kirjassaan ”To the end of the Rhine” (1987) Bernard Levin kertoo ”Reinin tutkimusmatkastaan” joen alkulähteiltä Sveitsin Alpeilta Saksan halki Hollantiin. Hän pysähtelee eri paikkakunnilla matkan varrella. Hän kuvaa jokea ja sen vaihtelevia maisemia. Erityisen innostunut hän on kuvatessaan taidetta, arkkitehtuuria, musiikkia ja merkittäviä persoonallisuuksia, joilla on ollut ja on kosketuskohtansa Rein-jokeen. Hieno kulttuuripitoinen matka Alpeilta Pohjanmeren rannikolle!

Bernard Levin’s book ”To the end of the Rhine” (1987) is a facinating story
about a river and about the magnificient cultural heritage – art, architecture,
music, religion, politics, personalities – which can be traced on its banks. 

Katia Mann: ”Meine ungeschriebenen Memoiren”

Katia Mann (1974)

Katia Mann, Nobel-kirjailija Thomas Mannin vaimo, suostui 1970-luvulla 90-vuotiaana tyttärensä ja poikansa haastateltavaksi ja näistä haastatteluista koottiin teos ”Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974). Tekstissä on säilytetty suullisen kerronnan tuntu. Vaikka tarina pääpiirteissään etenee kronologisesti, on monessa kohtaa ”rönsyilyä” –  esimerkiksi kerrotaan esille otettuun tapahtumaan liittyvän henkilön myöhemmät elämänvaiheet. Matematiikan professorin tyttärenä kaksoisveljensä kanssa yhdessä kasvaneen Katian lapsuus ja nuoruusvuodet on kuvattu tarkimmin. Kerronta avioliittovuosista, Katia Mannperheestä ja lapsista sekä maanpakolaisvuosista Sveitsissä ja Yhdysvalloissa on katkonaisempaa, enemmänkin ”mieleen nousseita tapahtumia” sekä ystävinä ja tuttavina olleiden henkilöiden kuvausta. Kertoja on aika suorasanainen – sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä – arvioidessaan henkilöiden luonnetta ja tekoja. Thomas Mannista ihmisenä ei kirjasta saa selvää kokonaiskuvaa, enimmäkseen on toteamuksia ”hänen oli tapana tehdä näin…” tai ”hän sanoi usein tällä tavalla…”. Thomas Mannin julkaistut teokset mainitaan ja jotain niiden syntyprosessista, mutta kuvaa ei syvennetä. Onkohan syynä muistelijan korkea ikä? – Joka tapauksessa kirja on miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa.

Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974) ist eine autobiografische Darstellung
des Lebens von Katia Mann. Es beruht  auf mündlichen Berichten Katia Manns,
die von Elisabeth Plessen und Michael Mann zusammengestellt und durch biographische Aussagen von Erika und Golo Mann ergänzt wurden.

Short in English: ”Unwritten Memories” by Katia Mann, the wife
of the Nobel writer Thomas Mann
.