Arne Nevanlinna: ”Arne”

lukemaani-02Arne – oman elämän kintereillä” (2014) on arkkitehti ja kirjailija Arne Nevanlinnan muistelmateos viime vuosisadan Helsingistä. Hän kertoo vapaassa teemojen järjestyksessä muistikuvia  elämästään.  Lapsuus, nuoruus ja sotavuodet, sen jälkeiset korkeakouluopinnot ja arkkitehdinuran aloitus, työskentely Keniassa ja USA:ssa sekä kirjoittamisen aloittaminen eläkkeellejäännin jälkeen. Nevalinnan teksti on selkeää, suorapuheista ja miellyttävää luettavaa.

Short in English: Memories of the Finnish writer and
architect Arne Nevanmlinna (b. 1925).

Sakari Ylivuori: ”Sibeliuksen lampaanviulu”

kirja2Sakari Ylivuoren teos ”Sibeliuksen lampaanviulu – Tarinoita sävelten takaa” (2015) sisältää valloittavia tarinoita Sibeliuksen monien eri sävellysten – erityisesti kuorosävellysten – taustalta. Tarinoita siitä, miten sattuma voi johtaa suositun sävellyksen syntyyn, miten pienistä asioista voi syntyä kiistaa säveltäjän, sanoittajan ja sävellyksen tilaajan välille, miten olosuhteet (esim. sodanaika) vaatii luovia ratkaisuja käytännön asioiden hoitamiseen. Mielenkiintoista luettavaa!

Short in English: Anecdotes behind some of the coral compositions
of the Finnish composer Jean Sibelius (1865-1957).

Kaisu Puuska-Joki: ”On aika illan…”

Kaisu Puuska-Joki (1956)Yleisradion pitkäaikaisen (1935-1972) kuuluttajan Kaisu Puuska-Joen muistelmat ”On aika illan… Kuvia muistojeni albumista”  (1975) ovat mielenkiintoista luettavaa sellaiselle, joka lapsuudessaan ja nuoruudessaan tottui kuulemaan hänen tutun äänensä radiosta. Helsinkiläinen lapsuus ja nuoruus 1910- ja 1920-luvuilla, opiskeluaika, teatterityö ja sitten mielenkiintoinen ja vaativa kuuluttajan tehtävä Yleisradiossa. Muistelmissa kerrotaan monista tapaamisista nimekkäiden ja lahjakkaiden henkilöiden kanssa. Kirjoittaja osaa myös nauraa itselleen kertoessaan monia hauskoja sattumuksia ja läheltä piti tapahtumia vuosien varrelta.

Short in English: Memoirs of the popular radio announcer of
the Finnish Broadcasting Company Kaisu Puuska-Joki (1907-1996).

Tito Colliander: ”Kohtaaminen”

Tito Colliander (1969)Tito Colliander muistelmateos ”Kohtaaminen” (1969) kertoo hänen nuorenmiehen elämästään 1920-luvun lopulla. Äidin kuoltua, hän varastoi vähäisen omaisuutensa ja äidin neuvon mukaan lähti Eurooppaan etsimään itseään ja tulevaa elämäntehtäväänsä. Pariisissa hän opiskeli kuvataiteita, tutustui ihmisiin ja kirjoitteli lehtijuttuja saadakseen rahaa elämiseensä. Hän eli köyhyydessä ja niukkuudessa, välillä nukkui puiston penkillä tai siltojen alla. Lämpimämpää ilmastoa etsiessään hän pysähtyi ensin Marseilleen ja matkusti sieltä Algeriin, jossa hän viihtyi hyvin. Ennen pitkää hän palasi Pariisin kautta Suomeen ja Porvooseen, josta hän sai työpaikan taiteellisena neuvonantajana kehysliikkeessä. Porvoossa hän tapasi tulevan vaimonsa Ina Behrsenin. Naimisiin mentyään he muuttivat Kuokkalaan Karjalan Kannakselle, jossa heidän ensimmäinen lapsensa syntyi. – Tuttua, nautittavaa Collianderin kerrontaa.

Short in English: Memories of a young man – the Finnish writer
Tito Colliander (1904-1989) – in the 1920’s in France, ín Algeria and in Finland.

Katia Mann: ”Meine ungeschriebenen Memoiren”

Katia Mann (1974)

Katia Mann, Nobel-kirjailija Thomas Mannin vaimo, suostui 1970-luvulla 90-vuotiaana tyttärensä ja poikansa haastateltavaksi ja näistä haastatteluista koottiin teos ”Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974). Tekstissä on säilytetty suullisen kerronnan tuntu. Vaikka tarina pääpiirteissään etenee kronologisesti, on monessa kohtaa ”rönsyilyä” –  esimerkiksi kerrotaan esille otettuun tapahtumaan liittyvän henkilön myöhemmät elämänvaiheet. Matematiikan professorin tyttärenä kaksoisveljensä kanssa yhdessä kasvaneen Katian lapsuus ja nuoruusvuodet on kuvattu tarkimmin. Kerronta avioliittovuosista, Katia Mannperheestä ja lapsista sekä maanpakolaisvuosista Sveitsissä ja Yhdysvalloissa on katkonaisempaa, enemmänkin ”mieleen nousseita tapahtumia” sekä ystävinä ja tuttavina olleiden henkilöiden kuvausta. Kertoja on aika suorasanainen – sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä – arvioidessaan henkilöiden luonnetta ja tekoja. Thomas Mannista ihmisenä ei kirjasta saa selvää kokonaiskuvaa, enimmäkseen on toteamuksia ”hänen oli tapana tehdä näin…” tai ”hän sanoi usein tällä tavalla…”. Thomas Mannin julkaistut teokset mainitaan ja jotain niiden syntyprosessista, mutta kuvaa ei syvennetä. Onkohan syynä muistelijan korkea ikä? – Joka tapauksessa kirja on miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa.

Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974) ist eine autobiografische Darstellung
des Lebens von Katia Mann. Es beruht  auf mündlichen Berichten Katia Manns,
die von Elisabeth Plessen und Michael Mann zusammengestellt und durch biographische Aussagen von Erika und Golo Mann ergänzt wurden.

Short in English: ”Unwritten Memories” by Katia Mann, the wife
of the Nobel writer Thomas Mann
.

Agatha Christie: ”Vanha hyvä aikani”

Agatha Christie (1990)Agatha Christien omaelämäkerta ”Vanha hyvä aikani” (1990, suomennos Antti Nuuttila, alkuteos ”An Autobiography”, 1977) on mielenkiintoista luettavaa viktoriaanisesta perhe-elämästä sekä keskiluokan tavoista ja asenteista sadan vuoden takaisessa Englannissa. Hauskaa luettavaa on hänen kuvauksensa siitä miten Hercule Poirot ja Miss Marple ”syntyivät” ja miten heidän persoonallisuutensa kirjasta toiseen kehittyi ”omaehtoisesti”, usein aivan eri tavalla kuin kirjailija oli ajatellut kertomuksen etenevän. Kun hänen kirjailijamaineensa vakiintui ja hän sai kirjoistaan säännöllisiä tuloja, hän saattoi toteuttaa myös kallista harrastustaan, vanhojen talojen ostamista,  kunnostamista ja sisustamista edelleen myymistä varten. Kirjailijan ensimmäinen avioliitto päättyi avioeroon. Toinen avioliitto arkeologi Max Mallowanin kanssa vei hänet kuukausiksi asumaan alkeellisissa oloissa arkeologisilla kaivauksilla, jossa hän auttoi miestään löydettyjen esineiden puhdistamisessa ja luetteloimisessa, mutta kirjoitti myös omia teoksiaan.

Short in English: The Finnish translation of ”An Autobiography” (1977)
by the English crime novelist Agatha Christie.

Mark Twain: ”Livet på Mississippi”

Mark Twain (1970)Kirjassaan ”Livet på Mississippi” (1970, ruotsinnos Margareta Suber ja Birgit Elfwén, alkuteos ”Life on the Mississippi”, 1883) Mark Twain kertoo elämästään Mississippi-joella kahtena ajanjaksona. Ensimmäinen osa 1840-luvulta kuvaa hänen elämäänsä jokiluotsin oppipoikana ja pätevöitymisestä taitavaksi luotsiksi. Yhdysvaltojen sisällissota 1860-luvulla katkaisi hänen luotsin uransa. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin – monenlaista työtä tehneenä ja vakiintuneena kirjailijana – hän palaa rakkaalle joelleen ja toteaa miten paljon on tuona aikana muuttunut. Joki on raivannut uusia uomia, laivakalusto on muuttunut, entiset kylät ovat muuttuneet kaupungeiksi, uusia kaupunkeja on syntynyt. Joissain edistyneissä kaupungeissa on jopa sähköiset katuvalot! Monet tutut kapteenit ja luotsit ovat kuolleet ja kun kadulla tulee vastaan tutun näköinen nuorukainen, onkin se entisen ystävän pojanpoika. Mielenkiintoista luettavaa elämästä ”silloin ennen”!

Short in English: A Swedish translation of Mark Twains book
”Life on the Mississippi”  (1883).

Hannu Mäkelä: ”Muistan – elämän oppivuodet”

Kirjailija Hannu Mäkelän elämäkertasarjan kolmas osa ”MuHannu Mäkelä (2014)istan – Elämän oppivuodet” (2014) kertoo nuoren miehen henkisesti vaikeasta aikuistumisesta. Kesällä 1962 tuore ylioppilas lähtee toiveikkaana Ranskaan ja kokee monien elämysten lisäksi hämmennystä, pettymyksiä ja rahapulaa. Syksyllä kotiin palattuaan  hän aloittaa opintonsa opettajakorkeakoulussa Helsingissä. Opiskeluvuodet kuluvat alemmuudentunteisessa itsetutkiskelussa ja kirjailijan urasta haaveillessa. Opettajaksi valmistuttua työpaikan saaminen ei ole helppoa eikä opettaminen oikein tunnu omalta työltä. Armeijassa olokin keskeytyy sairauden vuoksi. Esikoisteokset ilmestyvät 1965, mutta kirjailijan ura ei siitä lähde lentoon. Sitten tulee äkkinäinen avioliitto ja lapsen syntymä. Lopulta 1967 avautuu työ kustantamossa ja syntyy tunne siitä, että nyt elämä ehkä avautuu.

Short in English: Memories as a young adult in 1960’s
by the Finnish writer Hannu Mäkelä.

Isaac B. Singer: ”En dag full av glädje”

Isaac B. Singer (1987)Nobelkirjailijan Isaac B. Singerin lapsuudenmuistelmat ”En dag full av glädje” (1987, ruotsinnos Mårten Edlund, alkuteos ’A Day of Pleasure’, 1963) kuvaavat monipuolisesti juutalaisten elämää Varsovassa 1900-luvun alussa ja köyhän rabbiiniperheen arkea ja juhlaa. Tapahtumia katsellaan pienen uteliaan ja vilkkaan pojan näkökulmasta, mutta taustalla on koko ajan aikuisen tulkinta oman lapsuutensa tunnelmista ja kokemuksista. Nautittavaa luettavaa erilaisesta elämänpiiristä ja ajattelutavoista.

Mårten Edlund har översatt Isaac B. Singers barndomsminnen 
’A Day of Pleasure’ på ett utmärkt sätt. I boken får man leva
med i judiska familjernas liv i Warszawa i 1900-talets början.

Short in English: The Swedish translation of Isaac B. Singer’s
childhood memories from Warszawa in Poland
in the beginning of the 20th Century.

Flinckenberg-Gluschkoff: ”Pietarilainen polkuhevonen”

Flinckenberg-Gluschkoff (2013)Helsingin yliopiston eläkkeellä olevan venäjän kielen lehtorin Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin (s.1940) ”Pietarilainen polkuhevonen – lapsuus kolmen kulttuurin katveessa” (2013) tuo mielenkiintoisesti esille Helsingin elämän kansainvälisyyden 1940- ja 1950-luvuilla. Marianna oli sotaorpo, hänen suomenruotsalainen isänsä kaatui sodassa. Kirjan nimessä esiintyvä polkuhevonen on isän tyttärelleen veistämä lahja. Suomenruotsalaiseen kulttuuriin Marianna tutustui kesäisin isän suvun kesäpaikoissa Espoon saaristossa. Hänen äitinsä oli saksalais-venäläinen, jonka vanhemmat olivat aikanaan muuttaneet emigrantteina Pietarista Helsinkiin. Venäläisten isovanhempien kodissa Marianna sai elää mukana venäläisessä ilmapiirissä ja tavoissa. Heikon terveytensä vuoksi Marianna useampaan otteeseen lähetettiin sukulaisten luokse sisämaahan – Lahteen – jossa hän kävi suomenkielistä koulua. Näin nämä kolme kulttuuria tulivat olennaiseksi osaksi hänen elämäänsä. – Voimakkaan elämyksellinen lukukokemus!

Short in English: Childhood memoirs in a multicultural family network
in the 1940’s and 1950’s in Helsinki by Marianna Flinckenberg-Gluschkoff,
retired teacher of the Russian language in the Helsinki University.