Amit Chaudhuri: ”Calcutta”

Amit Chaudhuri (2013)Kun Englannissa, East Anglian yliopistossa kirjallisuuden prosessorina ja kirjailija Amit Chaudhuri palaa pariksi vuodeksi kotimaahansa Intiaan kirjoittaakseen kirjan syntymäkaupungistaan, on tuloksena moniulotteinen ja kiinnostava teos,  ”Calcutta – Two Years in the City” (2013). Kirjaa lukiessa oppii paljon koulutetun keskiluokan perhe-elämästä ja ajattelutavoista, hieman vähemmän  köyhien ja asunnottomien sekä varakkaiden elämästä. Kirjoittaja kuvaa muutosta,  joka  kaupungissa on tapahtunut niiden 40 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet hänen lapsuudestaan. Myös joidenkin kansainvälisestikin esiintyvien bengalinkielen sanojen merkitys selviää. Todellinen Calcutta/Kolkata tietopaketti! (Kolkata on Calcuttan virallinen bengalinkielinen nimi)

Amit Chaudhuri’s book ”Calcutta – Two Years in the City” (2013) is
a real information treasure about the present day compared with
the city in the time of his childhood in the 1960s. I especially appreciate
the ”inside information” about the family life, values and ways of thinking
of the educated middle class families which seldom or never come up either
in the history books or in the tourist information on the life in India. 

Anna Quindlen: ”Every Last One”

Anna Quindlen (2010)Anna Quindlenin romaani ”Every Last One” (2010) amerikkalaisen perheen elämästä perheen äidin, Mary Bethin näkökulmasta. Lukuun ottamatta kolmen, luonteeltaan hyvin erilaisen lapsen murrosiän kriisejä kaikki tuntuu olevan hyvin lääkäri-isän ja puutarhasuunnittelija-äidin perheessä. Kun yksi pojista vetäytyy yhä enemmän omiin oloihinsa, keskittyy äidin huomio ja huolenpito häneen. Sitten tapahtuu odottamaton katastrofi, joka muuttaa kaiken. Toipuessaan hitaasti äärimmäisen traumaattisista tapahtumista Mary Beth pohtii entistä elämäänsä ja etsii viitteitä miksi tämä kaikki tapahtui.

In her novel ”Every Last One” (2010) Anna Quindlen tells from the viewpoint of
the mother of the family about family life with three teenagers, about a violent catastrophe and her slow and painful recovery.

 

Anna Quindlen: ”Blessings”

Anna Quindlen (2003)Anna Quindlenin romaani ”Blessings” (2003) tapahtumista maaseudulla New Yorkin lähellä on jännittävä ja mielenkiintoisia käänteitä täynnä. Illan hämäryydessä kaksi nuorta jättää salaa vastasyntyneen tyttövauvan pahvilaatikossa Blessingin suvun maalaiskartanon autotallin ovelle. Tilanhoitaja, nuori mies, löytää laatikon ja päättää itse ottaa vauvan hoitaakseen ilmoittamatta siitä minnekään. Ennen pitkää asia kuitenkin paljastuu talossa asuvalle vanhalle rouvalle, joka liittyy ”salaliittoon” eli muille ei kerrota vauvasta. Mutta eihän asioiden tila voinut loputtomasti jäädä salaan…

Anna Quindlen’s novel ”Blessings” (2003) is as intriguing reading
as her many other novels. An abandoned babygirl in a box gives the young caretaker
of an estate who found her on his doorsteps a few secret and happy months
as a single father. But a baby cannot a long time be kept a secret….

Anna Quindlen: ”Still Life with Bread Crumbs”

Anna Quindlen (2014)Pulitzer-palkitun kirjailija Anna Quindlen’in romaani ”Still Life with Bread Crumbs” (2014) on salaperäinen ja yllätyksellinen tarina valokuvataiteilijasta, kuusikymppisestä Rebecca Winteristä, joka vuokraa Manhattanilla olevan kotinsa vieraalle pariskunnalle ja muuttaa vuodeksi New Yorkin lähellä olevalle maaseudulle, kylän laidalla olevaan vaatimattomaan mökkiin. Hänellä on taloudellisia vaikeuksia  ja haluaa näin säästää, mutta toisaalta hän haluaa myös uusia näkymiä elämäänsä. Synnynnäisen kaupunkilaisen kevät, kesä ja syksy kuluu maaseudun hiljaisuuteen ja outoihin ääniin totuttelussa, luonnossa vaelteluun ja valokuvaukseen. Kylässä asuu mielenkiintoisia persoonallisuuksia, joihin hän tutustuu. Kun talvi tulee, hän ei osaa millään tavalla varautua siihen ja kun ensimmäinen raju lumimyrsky peittää ovet ja ikkunat ja sähkökin katkeaa, hänen lumilapionsa on vajassa pihan toisella puolella eikä hänellä ole kynttilöitä. Kännykälläkään ei ole kenttää. Lumi onneksi sulaa muutamassa päivässä ja sähkövirtakin tulee takaisin. Ja tarina jatkuu odottamattomin kääntein yllätykselliseen loppuun. – Kirjan nimi viittaa hänen mainetta saaneeseen valokuvanäyttelyynsä, jossa oli lähikuvia arkisesta elämästä (esim. likaisia aamiasastioita ja murusia pöydällä).

The novel ”Still Life with Bread Crumbs” (2014) by Anna Quindlen is
a mysterious story with surprising turns of a photographer, Rebecca Winter,
who rents out her appartment in Manhattan and moves for a year to the countryside.
A book really worth reading!

Timothy Brook: ”Vermeer’s Hat”

Timothy Brook (2009)Timothy Brookin teos ”Vermeer’s Hat – The Seventeenth Century and the Dawn of the Global World” (2009) on jännittävällä tavalla toteutettu historiallinen kuvaus alkavan globalisoitumisen nopeista vaiheista 1600-luvulla. Lähtökohtanaan viidessä Vermeerin ja kahdessa muun flaamilaisen taiteilijan taulussa esiintyviä esineitä ja toimintaa hän kuvaa talouden ja kulttuurin vuorovaikutuksen laajenemista koko maapallolle. Kirjassa globalisoitumisen painopisteinä on Alankomaat ja Kiina, teemoja mm. merenkulun kehittyminen, kaupankäynti  (Itä-Intian kauppakomppania), rahankäytön muuttuminen, orjakaupan alkaminen, ruutikauppa, hopean merkityksen kasvu, kiinalaisen posliinin leviäminen Eurooppaan, tupakointitavan leviäminen, pukeutumistyylien leviäminen, kielitaidon tarpeellisuuden oivaltaminen, yksityisten henkilöiden liikkuvuuden lisääntyminen. Todella lukemisen arvoinen kirja globalisaation historiasta kiinnostuneelle!

Timothy Brook’s book ”Vermeer’s Hat – The Seventeenth Century and
the Dawn of the Global World” (2009) tells in a facinating way about
the first decades of the economic and transcultural globalisation in the 17th Century.
He starts from some objects and buildings in the paintings of Vermeer and goes deep
into the problems of how is possible that the lady in the picture has silver coins
or how the habit of smoking spread from American indians to China. A book
worth of reading for everyone who is interested in the history of the globalisation.

Susan Vreeland: ”Girl In Hyacinth Blue”

Susan Vreeland (2000)Susan Vreelandin romaani ”Girl In Hyacinth Blue” (2000) on tarina flaamilaisen Jan Vermeerin fiktiivisen taulun vaiheista läpi vuosisatojen. Kerronta on kuin arkeologista kaivausta, joka kerros kerrokselta tunkeutuu varhaisempiin tapahtumiin. Kirja alkaa nykyajasta, kun USA:ssa asuva matematiikan opettaja perii isältään Jan Vermeerin maalamaksi oletetun taulun, joka epätavallisella tavalla oli tullut hänen isänsä omistukseen. Kirjan luvut etenevät taaksepäin ajassa, mutta tiivistän tähän tarinan kulun kronologisesti. Jan Vermeer maalaa 1600-luvun loppupuolella taulun tyttärestään, joka itsekin haluaisi tulla taiteilijaksi. Isän kuoltua taululla korvataan perheen maksamaton kauppalasku. Monien välivaiheiden jälkeen 1700-luvun loppupuolella taulu annetaan korvaukseksi tuntemattoman orpolapsen hoidosta syrjäisessä hollantilaisessa kylässä asuvalle perheelle. Taulu myydään rahapulassa ja se päätyy rikkaalle pariskunnalle, jonka turhautunut vaimo myy taulun salaa mieheltään ilman alkuperätodistusta palatakseen kotimaahansa Ranskaan. Sitten 1900-luvun alussa taulun ostaa mies, koska taulun nuori nainen muistuttaa hänen nuoruuden rakastettuaan. Hän antaa taulun lahjaksi vaimolleen, kertomatta entisestä rakastetustaan. Sitten taulu kulkeutuu Amsterdamissa asuvalle juutalaisperheelle ja lopulta matematiikan opettajalle, josta kirjan tarina alkaa. – Upeasti kirjoitettu, kiinnostava romaani, jossa ajan kuluminen ihmisten arkielämässä ja vaihtelevien tunteiden kautta sekä ajaton taide ovat vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Susan Vreeland’s novel ”Girl In Hyacinth Blue” (2000) tells
in a facinating way the story of a fictive painting by the flemish artist Jan Vermeer.
The story begins in the persent day USA and slowly digs deeper and deeper
in the past like an archeologist following the decades and centuries
back to the 17th Century when the artist paints a picture of her daughter
wearing a hyacinth blue dress and dreaming to become an artist herself.

 

Fiona McFarlaine: ”The Night Guest”

Fiona McFarlaine (2013)Fiona McFarlainen romaani ”The Night Guest” (2013) on hyvin kirjoitettu, surullinen ja järkyttävä tarina australialaisesta leskirouvasta, joka asuu yksin merenrantatalossaan. Näkökulma on päähenkilön, Ruthin, jonka muisti on oikullinen ja joka toisinaan ”muistaa ettei muista” tai  ”muistaa muistavansa”. Kirjan nimen mukainen yövieras on tiikeri, jonka hän toisinaan öisin on kuulevinaan liikkumassa ja tuhisemassa asunnossaan, vaikka hän ihan hyvin tietää, ettei Australian merenrannalla kulje tiikereitä vapaana. Eräänä aamuna Ruthin luokse tulee pyylevä naishenkilö matkalaukun kanssa ja sanoo ”Nimeni on Frida Young. Minä huolehdin sinusta.” Siitä alkaa tapahtumaketju, jonka kuluessa Ruthilla vaihtelevat sekä lämmin turvallisuudentunne, ahdistus, tunne ettei ymmärrä mitään, kiitollisuus että toinen huolehtii ja pakokauhu. En paljasta miten siinä sitten kävikään. Kirja ei sovellu iltalukemiseksi, jos lukijalla on taipumusta syvään eläytymiseen.

Fiona McFarlaine’s novel ”The Night Guest” (2013) is well written, mysterious
and quite disturbing story of the widowed Ruth who lives alone in a seaside
cottage in Australia and who has trouble with her memory. A story about
aging, love, trust, dependence, and fear and about things and people
in places they shouldn’t be. No comfortable night reading.

 

Jeffrey Tayler: ”River of White Nights”

Jeffrey Tayler (2006)Jeffrey Taylerin teos ”River of White Nights – A Siberian River Odyssey” (2006, alaotsake ”Descending Siberia’s Waterway of Exile, Death and Destiny”) on jännittävä ja mielenkiintoinen kertomus parin arktisen kesäkuukauden kestävästä matkasta Lena-jokea pitkin Baikal-järven läheltä Jäämerelle, yhteensä noin 3900 kilometriä. Kirjoittajan ja hänen eräoppaansa matka moottorilla varustetulla kumiveneellä alkoi kesäkuun lopulla Ust’-Kutista ja päättyi elokuun lopulla Tiksiin Jäämeren rannalle. Joki halkoo karuja taiga- ja tundra-maisemia. Joen rannoilla tuli harvakseltaan vastaan vaatimattomia kyliä, asuttuja ja hylättyjä. Venäjänkielentaitoisena kirjoittaja halusi vierailla melkein jokaisessa kylässä ja keskustella asukkaiden kanssa. Hän tapasi paljon köyhyyttä ja toivottomuutta, mutta myös toiveikkuutta ja kunnostettuja taloja erityisesti omasta kulttuuristaan ylpeiden vähemmistökansojen edustajien asuttamissa kylissä. Lähestyessään Jäämerta hän kävi vanhalla hautausmaalla, jonne oli haudattu Siperiaan karkoitettuja suomalaisia ja liettualaisia. Paitsi mielenkiintoinen jokimatka kirja on myös erinomainen tiivistelmä Siperian järkyttävästä historiasta Iivana Julman ajoista nykypäivään.

Jeffrey Tayler’s book  ”River of White Nights – A Siberian River Odyssey” (2006)
tells about his journey up the River Lena through some of Siberia’s wildest
and most hauntingly beautiful regions. The two months (July-August) of
the journey brought him into contact with many groups of isolated villagers
and revealed him the tragic history and the often miserable present time
of the people living in these harsh circumstances.

Paul Theroux: ”The Last Train to Zona Verde”

Paul Theroux (2013)Paul Therouxin tuorein matkakirja ”The Last Train to Zona Verde – Overland from Cape Town to Angola” (2013) on kerronnaltaan tuttua Therouxia, mutta tunnelmaltaan erilainen kuin aikaisemmat hänen teoksensa. Tunnelma on mollivoittoinen ja siihen on ainakin kaksi syytä. Toisaalta useimmat paikat, joissa hän Afrikassa vierailee ovat köyhiä, sotien runtelemia ja hallinnoltaan heikkoja. Ja toisaalta korostuu Therouxin toistuvasti esiin tuoma oma tunnelma siitä, että tämä on hänen matkakirjailijan uransa viimeinen merkittävä matka, onhan hän jo eläkeiässä – yli seitsemänkymmentä – eikä ole yhtä vetreä ja helposti innostuva kuin nuorempana. Joka tapauksessa kirja on lukemisen arvoinen. Se vie lukijansa Kapkaupungin slummeihin, huonokuntoisiin ja täpötäysiin pitkän matkan busseihin, niukkuudessa eläviin alkuasukaskyliin ja vuosikymmenien sotimisen tuhoamaan Angolaan, josta villieläimetkin ovat kaikonneet muualle Afrikkaan.

The Last Train to Zona Verde” (2013) is the travel writer Paul Theroux’s
account of his travel from Cape Town, through Namibia into Angola. It’s a sad story.
“It saddened me,” he writes, “to think that so much in Africa had been lost – the skills of building and farming, the arts of carving and ornamenting, of music and dance, of storytelling.” He also feels that as an ageing traveller this is the last time he is on the road as a travel writer. This is a farewell to Africa and a farewell to his adventurous travelling in differents parts of the world.

Patrick Forsyth: ”Beguiling Burma”

Patrick Forsyth (2008)Patrick Forsythin ”Beguiling Burma – Awe and wonder on the road to Mandalay” (2012) on mielenkiintoinen matkakuvaus vähän tunnetusta Burmasta (Myanmar). Kirjoittaja lensi vaimonsa kanssa Bangokista Yangoniin (Rangoon) ja jatkoi sieltä matkaa risteilynä pitkin Ayeyarwady (Irrawaddy) jokea Mandalayhin. Eksoottisia näkyjä ja kokemuksia: pagodeja, härkävetoisia takseja, ystävällisiä ihmisiä, perinteisiä vaateparsia ja ruokalajeja, järven ylittävä 1,2 kilometrin pituinen U Bein silta (kansikuvassa) jne. Matkailukokemusten lomassa myös tietoja Burman poliittisesta tilanteesta ja jonkin verran myös historiasta.

Patrick Forsyth’s travel book ”Beguiling Burma – Awe and wonder
on the road to Mandalay
” (2012) is an exciting reading about the not
so well known country of Burma (Myanmar). On the river cruise along
the river Ayeyarwady (Irrawaddy) the writer and his wife experience
the friendliness of the people and the magic of the old culture.