Katia Mann: ”Meine ungeschriebenen Memoiren”

Katia Mann (1974)

Katia Mann, Nobel-kirjailija Thomas Mannin vaimo, suostui 1970-luvulla 90-vuotiaana tyttärensä ja poikansa haastateltavaksi ja näistä haastatteluista koottiin teos ”Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974). Tekstissä on säilytetty suullisen kerronnan tuntu. Vaikka tarina pääpiirteissään etenee kronologisesti, on monessa kohtaa ”rönsyilyä” –  esimerkiksi kerrotaan esille otettuun tapahtumaan liittyvän henkilön myöhemmät elämänvaiheet. Matematiikan professorin tyttärenä kaksoisveljensä kanssa yhdessä kasvaneen Katian lapsuus ja nuoruusvuodet on kuvattu tarkimmin. Kerronta avioliittovuosista, Katia Mannperheestä ja lapsista sekä maanpakolaisvuosista Sveitsissä ja Yhdysvalloissa on katkonaisempaa, enemmänkin ”mieleen nousseita tapahtumia” sekä ystävinä ja tuttavina olleiden henkilöiden kuvausta. Kertoja on aika suorasanainen – sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä – arvioidessaan henkilöiden luonnetta ja tekoja. Thomas Mannista ihmisenä ei kirjasta saa selvää kokonaiskuvaa, enimmäkseen on toteamuksia ”hänen oli tapana tehdä näin…” tai ”hän sanoi usein tällä tavalla…”. Thomas Mannin julkaistut teokset mainitaan ja jotain niiden syntyprosessista, mutta kuvaa ei syvennetä. Onkohan syynä muistelijan korkea ikä? – Joka tapauksessa kirja on miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa.

Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974) ist eine autobiografische Darstellung
des Lebens von Katia Mann. Es beruht  auf mündlichen Berichten Katia Manns,
die von Elisabeth Plessen und Michael Mann zusammengestellt und durch biographische Aussagen von Erika und Golo Mann ergänzt wurden.

Short in English: ”Unwritten Memories” by Katia Mann, the wife
of the Nobel writer Thomas Mann
.

Elisabeth Josephi: ”Unser Pastor”

Elisabeth Josephi (1990)Elisabeth Josephin romaani ”Unser Pastor” (1990) kertoo Rigassa syntyneen saksankielisen evankelisluterilaisen pastorin ja hänen perheensä elämästä nykyisen Liettuan alueella sijaitsevassa Krettingenissä 1900-luvun alussa. Kirjaa lukiessa huomasin miten huonosti olen perehtynyt Latvian ja Liettuan historiaan, joka on hyvin erilainen kuin Viron historia. Tarina kattaa parikymmentä vuotta, jona aikana Krettingen ensin kuuluu Venäjään, sitten ensimmäisen maailmansodan aikana liitetään Saksaan ja rauhanteon jälkeen itsenäiseen Liettuaan. Kaupungin neljän seurakunnan  (roomalaiskatoliset, ortodoksit, evankeliset ja juutalaiset) paimenet ja niiden jäsenet, jotka kuuluvat kolmeen eri kieliryhmään (saksa, liettua ja venäjä), tukevat ja auttavat toisiaan kaukana sijaitsevan keskushallinnon mielivaltaisten päätösten, sotatoimien, vaikeiden säiden, tulipalojen ja köyhyyden keskellä. Kaikki kaupungin asukkaat uskontokunnasta riippumatta kutsuvat aina avuliasta ja toimintavalmista pastori Fritz Stephania ”meidän pastoriksemme”. Kirjalla on omaelämäkerrallinen tausta.

Elisabeth Josephis ”Unser Pastor” ist ein sehr interessantes Pfarrhausroman
aus dem Baltikum von Anfang des 20. Jahrhunderts.

Short in English: A facinating  novel about the difficult life of
the ordinary people and their pfarrer in the beginning of the 20th century
in an area which today belongs to Lithuania.

Marcella Maier: ”Das grüne Seidentuch”

Marcella Maier (2013)Marcella Maierin suvun suulliseen muistitietoon perustuva teos ”Das grüne Seidentuch – Eine Schweizer Familiensaga” (2013, ensimmäinen painos 2008) kertoo sympaattisen valloittavalla tavalla neljän peräkkäisen sukupolven tarmokkaiden ja lahjakkaiden sveitsiläisten naisten työntäyteisestä elämästä vuoristossa,  Bergellissä ja Engadinissa.  Varhaisin esiäideistä, Alma, oli syntynyt 1797, nuorin kuvattava, kirjoittajan äiti Nina, oli syntynyt 1890. Tarina ulottuu siis yli kahden vuosisadan. Todella lukemisen arvoinen kirja!

Marcella Maier erzählt in ihrem Buch ”Das grüne Seidentuch” (2013,
Ersterscheinung 2008) eine spannend geschriebene Familiensaga
von vier Frauen und vier Generationen in den letzten zweihundert Jahren
in Bergtäler – Bergell und Engadin – in der Schweiz.
Ein gut geschriebenes un spannenndes Buch.

Short in English: Marcella Maier tells the fascinating story
of four generations of women during two centuries in the mountain regions
Bergell and Engadin in Switzerland. 

Diana Menuhin: ”Durch Dur und Moll”

Diana Menuhin (1989)Kirjassaan ”Durch Dur und Moll – Mein Leben mit Yehudi Menuhin” (1989, englanninkielisestä alkuteoksesta ’Fiddler’s Moll’/1984 saksaksi Helmut Viebrock) Diana Menuhin kertoo vauhdikkaasti ja huumorilla tapahtumarikkaasta, ympäri maailmaa konserttimatkoilla kiertävästä ja ajoittain myrskyisästäkin elämästään viulutaiteilija Yehudi Menuhinin vaimona. Nuorena englantilainen Diana Gould oli Pariisissa Venäläisen Baletin tanssijana. Baletin toiminta hajosi toisen maailmasodan melskeissä. Diana avioitui 1947 Yehudi Menuhinin kanssa ja he saivat kaksi poikaa. Diana seurasi usein miehensä mukana eri puolilla maailmaa konserttikiertueilla, joita hän kutsui Menuhin-karavaaneiksi. Matkojen välillä tukikohta (koti) oli ensin Yhdysvalloissa, sitten Sveitsin Gstaadissa, lyhyen aikaa Italiassa ja sitten pysyvämmin Lontoossa. Tarinoissa esiintyy monet kuuluisat kansainväliset muusikot, joista monista tuli perheen ystäviä.

In diesem buch erzählt Diana Menuhin mit gelassenem Humor
von ihrem Leben mit Yehudi Menuhin, der weltberühmte Geiger. 

Short in English:  The German translation of the memoirs ”Fiddler’s Moll” of
Diana Menuhin, the wife of the violonist Yehudi Menuhin.

Dora Heldt: ”Hezlichen Glückwunsch”

Dora Heldt (2013)Dora Heldtin romaani ”Hezlichen Glückwunsch, Sie haben gewonnen!” (2013) on riemastuttava jännityskertomus senioreiden lahjamatkasta. Kutsutut ovat saaneet onnittelukirjeen, jossa kerrotaan, että he ovat voittaneet kolmen vuorokauden ”exkusiivisen” lomamatkan seuralaisen kera Itämeren rannan suosittuun lomapaikkaan. Mutta alusta alkean kaikki ei olekaan niin exklusiivista kuin oli luvattu ja asiat muuttuvat perillä aina vain oudommiksi. Tarina kerrotaan pääasiassa neljän erilaisen persoonan, eläkeläisten Walterin ja Heinzin (langoksia) sekä tarmokkaan Josefine Jägerin ja hänen seuranaan olevan veljentyttären Johannan näkökulmasta.

Das Roman von Dora Heldt ”Hezlichen Glückwunsch,
Sie haben gewonnen!” (2013) ist eine spannende und humorvolle Gesichte
über Rentnern die zu eine exklusive Reise zu Ostseefjord eingeladen werden.
Die Reise aber gestaltet sich doch alles andere als luxuriös. Und alles endet
mit viel Spannung, Erregung und Polizeien.

Short in English: An adventurous and humoristic novel about
a group journey to the German seacoast by a group of senior citizens.

Das Tagebuch der Julie Manet

Julie Manet (1987)”Das Tagebuch der Julie Manet – Eine jugend im Banne der Impressionisten” (1987, ranskasta saksaksi kääntänyt Sybille A. Rott-Illfeld) on nuoren tytön päiväkirja 1890-luvun Pariisista. Julie syntyi 1878. Hänen äitinsä oli impressionisteihin kuulunut taiteilija Berthe Morisot ja hänen isänsä taiteilija Édouard Manetin veli Eugène. Julie aloitti päiväkirjansa isänsä kuoleman jälkeen 14-vuotiaana ja jatkoi sitä äitinsä pari vuotta tapahtuneen kuoleman jälkeenkin aina naimisiinmenoonsa asti vuoden 1899 loppuun. Muistiinpanot kertovat nuorten tyttöjen (Julien ja hänen serkkujensa) elämästä impressionistien taiteilijapiireissä ja aikakauden kirjalijapiireissä. Runoilija Stéphane Mallarmé oli vanhempien kuoleman jälkeen hänen holhoojansa. Oli hauska lukea näiden historiasta tuttujen taiteilijaperheiden yksityiselämästä, yhteisistä retkistä ja matkoista sekä taiteen tekemisestä ja kokemisesta.

Julie Manet war die Tochter der Französische Malerin Berthe Morisot.
In ihrem Tagebuch von 1893 bis 1899 beschrieb sie zahlreiche
Begegnungen mit Künstlern im Paris gegen Ende des 19. Jahrhunderts.

Short in EnglishJulie Manet (b. in 1878 in Paris) was
the daughter of the impressionist artist Berthe Morisot. Her teenage diary
from the 1890’s, published in English as ’Growing up with the Impressionists’,
provides interesting insights into the lives of the French painters of this time.

Zsuzsa Bánk: ”Die hellen Tage”

Zsuza Bánk (2011)Saksalaisen Zsuzsa Bánkin romaani ”Die hellen Tage” (2011) on syvältä luotaava kertomus kahden tytön, Ajan ja Serin, sekä Karlin ystävystymisestä ja kasvamisesta yhdessä aikuisiksi Kirchblütin pikkukaupungissa Heidelbergin lähellä. Kertojana (ja muistelijana) on koko ajan Seri. Tarina alkaa alle kouluikäisten tyttöjen yhteisistä touhuista, myöhemmin kuvaan ilmestyy Karl.  Ajan kuluessa esille tulee monenlaisia asioita jokaisen perheen ajankohtaisesta tilanteesta ja aikaisemmista vaikeista ja traumaattisistakin tapahtumista. Kerronta etenee verkkaisesti ja usein Seri palaa pohdiskelemaan mennyttä ja sen merkitystä heidän kunkin elämässä. Koulunkäynnin jälkeen kolmikko lähtee yhdessä Roomaan opiskelemaan, mutta dramaattisten tapahtumien jälkeen tytöt palaavat jatkamaan opintojaan Heidelbergiin, vain Karl jää Roomaan.

Klappentext von Zsuzsa Bánks Roman ”Die hellen Tage” (2011):
In einer süddeutschen Kleinstadt erlebt das Mädchen Seri helle Tage der Kindheit: Tage, die sie im Garten ihrer Freundin Aja verbringt, die aus einer ungarischen Artistenfamilie stammt und mit ihrer Mutter in einer Baracke am Stadtrand wohnt.
Aber schon die scheinbar heile Welt ihrer Kindheit in den 60er Jahren des 20. Jahrhunderts hat einen unsichtbaren Sprung: Seris Vater starb kurz nach ihrer Geburt,
und Ajas Vater, der als Trapezkünstler in einem Zirkus arbeitet, kommt nur einmal im Jahr zu Besuch. Karl, der gemeinsame Freund der Mädchen, hat seinen jüngeren Bruder verloren, der an einem hellblauen Frühlingstag in ein fremdes Auto gestiegen
und nie wiedergekommen ist. Es sind die Mütter, die Karl und die Mädchen durch die Strömungen und Untiefen ihrer Kindheit lotsen und die ihnen beibringen, keine Angst vor dem Leben haben zu müssen und sich in seine Mitte zu begeben.

Short in English: This novel by Zsuzsa Bánk tells about the friendship of three children, who grow up together in a small town in Germany. In all the three families there has been tragedies which slowly are revealed when the story goes on.

Sabine Kuegler: ”Dschungelkind”

Sabine Kuegler (2006)Mielenkiintoinen ja yllätyksellinen kirja! Sabine Kuegler kertoo kirjassaan ”Dschungelkind” (2006) lapsuudestaan Länsi-Papuan viidakossa alkuasukaskylässä sekä voimakkaasta kulttuurishokista ja vähittäisestä sopeutumisesta länsimaiseen elämäntapaan, kun hän 17-vuotiaana tuli koulunkäynnin vuoksi Eurooppaan. Sabinen isä on kielitieteilijä, pienten kieliryhmien tutkija ja äiti sairaanhoitaja. Aluksi he työskentelivät Nepalissa, jossa Sabine syntyi. Kun hän oli 5-vuotias perhe palasi Saksaan. Kolmen vuoden kuluttua heidät lähetettiin työhön Länsi-Papualle, jossa he asuivat alkuasukasheimojen alueella ainoina valkoihoisina. Koulunkäynnin vuoksi Sabine palasi 17-vuotiaana Eurooppaan ja koki järkyttävän kulttuurishokin, josta toipuminen kesti kauan. – Oli antoisaa lukea älykkään ja empaattisen henkilön omakohtaista kertomusta alkuasukasheimon perheiden ja ystäviksi tulleiden lasten verikostotradition ja viidakon vaarojen ahdistamasta elämästä, johon kuitenkin vuosien kuluessa löytyi helpotusta ja myönteisiä ratkaisuja.

In ihre Buch ”Dschungelkind” (2006) erzählt Sabine Kuegler
von ihrer Kindheit im Dschungel von West-Papua. Am Ende ihres Buches
schreibt Sie ”Ich hoffe dass dieses Buch Ihr Leben ein wenig
bereichern wird und Ihnen Einblicke in eine andere Welt gewährt.”
Das hat es für mich gegeben!

Short in English: Sabine Kuegler tells in a facinating way
about her childhood in the jungle of West-Papua.
The English translation of the book  – ”Jungle Child” – appeared in 2005.

Silke Scheuermann: ”Die Häuser der anderen”

Silke Scheuermann (2012)Kun aloin  lukea Silke Scheuermannin romaanina mainostettua teosta  ”Die Häuser der anderen” (2012), ajattelin kolmen ensimmäisen luvun jälkeen, ettei tämä olekaan romaani vaan erillisiä novelleja. Mutta sitten juoni selvisi. Jokainen luku kertoi asioita jonkun asukkaan näkökulmasta kaupungin laidalla, jossa on vierekkäin varakkaiden kerrostaloja ja vaatimattomampia vuokrataloja. Tarinat etenevät ajassa siten, että viimeisessä luvussa alun 8 vuotias tyttö on New Yorkissa 21 vuotiaana ja muistelee muutamia nuoruusaikansa naapureita ja heidän kohtaloitaan. Kirjan kuvaamissa perheissä on iloa ja surua, haaveita ja pettymyksiä. Myös sopua ja ristiriitaa sekä perheiden sisällä että naapureiden kesken. Kirjasta jää loppumattoman tarinan mielikuva, koska jokaisessa uudessa luvussa joku jo tuttu henkilö tai joku avan uusi tuttavuus ajatuksissaan ja muistoissaan kytkeytyy aikaisempiin tapahtumiin samalla kun selviää hänen oma silloinen elämäntilanteensa.

Das Roman ”Die Häuser der anderen” (2012) von Silke Scheuermann
hat
 mir sehr gut gefallen. Das Buch ist ein Mosaik von Familien
und Individen die in die Nahe von einander leben.
Am Ende hatte ich ein Gefühl dass das Leben von Individen
immer forstezt in die Gedanken und in die Erinnerungen
von Menschen die sie gekannt haben.

Short in English: A facinating novel in German about neigbours
living their separate lives but also meeting and contemplating
the life of their neigbours. The timeline is 20 years.
At the end of the book one has the feeling that life still continues
in all the memories of those who have known them.

Monica Bentiveni: ”Das zitronengelbe Haus”

Monica Bentiveni (1986)Monica Bentivenin ”Das zitronengelbe Haus – Neue Dorfgechichten aus dem Tessin” (1986) sisältää yhdeksän hauskaa kylätarinaa Tessinistä (Ticino), Sveitsin italiankielisestä kantonista. Rakkaussuruja, naapurien välistä ystävyyttä ja erimielisyyttä, uusien asukkaiden sopeutumisvaikeuksia, avioparien rakkautta ja mustasukkaisuutta. Ja kaikki maustettuna italialaisella temperamentilla ja koko pienen kylän osallistumisella mitä sitten tapahtuukin.

Monica Bentivenis Buch ”Das zitronengelbe Haus – Neue Dorfgechichten
aus dem Tessin” (1986) ist eine untehaltsame Lektüre
über Leben in ein kleines Dorf.

Short in English: Entertaining stories in German from
a small village in Ticino (Tessin), the Italian-speaking canton in Switzerland.