Leena Kirstinä: ”Kirsi Kunnas”

lukemaani-04Leena Kirstinän kirjoittama elämäkerta ”Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa” (2014) on loistavasti kirjoitettu, monipuolinen ja mielenkiintoista luettavaa. Minulla oli virheellinen käsitys Kirsi Kunnaksesta pääasiassa lastenkirjojen kirjoittajana. Tämän kirjan luettuani tiedän miten monipuolinen runoilija ja aktiivinen monissa rooleissa toimija hän on. Välillä tuli aivan hengästyttävä olo siitä mihin kaikkeen hän on ehtinyt mukaan ja minkä’ asioiden puolesta hän on ollut valmis jopa taistelemaan. Sympaattinen käsitys hänen luonteestaan myös vahvistui tätä kirjaa lukiessa. Erittäin suositeltavaa luettavaa!

Short in English: Biography of the Finnish poet and
children’s book writer Kirsi Kunnas (b. 1924).

Tyyni Tuulio: ”Fredrikan Suomi”

Tyyni Tuulio (1979)Tyyni Tuulion teos ”Fredrikan Suomi – esseitä viime vuosisadan naisista” (1979) sisältää kuvauksia suomalaisista 1800-luvun naiskirjailijoista, sekä tunnetuista että jo unohdetuista. Kirjailija halusi tuoda esille tämän naisnäkökulman luettuaan Rafael Koskimiehen teoksen ”Runebergin Suomi”. Kirja ilmestyi Fredrika Runebergin 100-vuotismuiston merkeissä.

Short in English: A series of essays
about female writers in the 19th century in Finland.

Katia Mann: ”Meine ungeschriebenen Memoiren”

Katia Mann (1974)

Katia Mann, Nobel-kirjailija Thomas Mannin vaimo, suostui 1970-luvulla 90-vuotiaana tyttärensä ja poikansa haastateltavaksi ja näistä haastatteluista koottiin teos ”Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974). Tekstissä on säilytetty suullisen kerronnan tuntu. Vaikka tarina pääpiirteissään etenee kronologisesti, on monessa kohtaa ”rönsyilyä” –  esimerkiksi kerrotaan esille otettuun tapahtumaan liittyvän henkilön myöhemmät elämänvaiheet. Matematiikan professorin tyttärenä kaksoisveljensä kanssa yhdessä kasvaneen Katian lapsuus ja nuoruusvuodet on kuvattu tarkimmin. Kerronta avioliittovuosista, Katia Mannperheestä ja lapsista sekä maanpakolaisvuosista Sveitsissä ja Yhdysvalloissa on katkonaisempaa, enemmänkin ”mieleen nousseita tapahtumia” sekä ystävinä ja tuttavina olleiden henkilöiden kuvausta. Kertoja on aika suorasanainen – sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä – arvioidessaan henkilöiden luonnetta ja tekoja. Thomas Mannista ihmisenä ei kirjasta saa selvää kokonaiskuvaa, enimmäkseen on toteamuksia ”hänen oli tapana tehdä näin…” tai ”hän sanoi usein tällä tavalla…”. Thomas Mannin julkaistut teokset mainitaan ja jotain niiden syntyprosessista, mutta kuvaa ei syvennetä. Onkohan syynä muistelijan korkea ikä? – Joka tapauksessa kirja on miellyttävää ja mielenkiintoista luettavaa.

Meine ungeschriebenen Memoiren” (1974) ist eine autobiografische Darstellung
des Lebens von Katia Mann. Es beruht  auf mündlichen Berichten Katia Manns,
die von Elisabeth Plessen und Michael Mann zusammengestellt und durch biographische Aussagen von Erika und Golo Mann ergänzt wurden.

Short in English: ”Unwritten Memories” by Katia Mann, the wife
of the Nobel writer Thomas Mann
.

Agatha Christie: ”Vanha hyvä aikani”

Agatha Christie (1990)Agatha Christien omaelämäkerta ”Vanha hyvä aikani” (1990, suomennos Antti Nuuttila, alkuteos ”An Autobiography”, 1977) on mielenkiintoista luettavaa viktoriaanisesta perhe-elämästä sekä keskiluokan tavoista ja asenteista sadan vuoden takaisessa Englannissa. Hauskaa luettavaa on hänen kuvauksensa siitä miten Hercule Poirot ja Miss Marple ”syntyivät” ja miten heidän persoonallisuutensa kirjasta toiseen kehittyi ”omaehtoisesti”, usein aivan eri tavalla kuin kirjailija oli ajatellut kertomuksen etenevän. Kun hänen kirjailijamaineensa vakiintui ja hän sai kirjoistaan säännöllisiä tuloja, hän saattoi toteuttaa myös kallista harrastustaan, vanhojen talojen ostamista,  kunnostamista ja sisustamista edelleen myymistä varten. Kirjailijan ensimmäinen avioliitto päättyi avioeroon. Toinen avioliitto arkeologi Max Mallowanin kanssa vei hänet kuukausiksi asumaan alkeellisissa oloissa arkeologisilla kaivauksilla, jossa hän auttoi miestään löydettyjen esineiden puhdistamisessa ja luetteloimisessa, mutta kirjoitti myös omia teoksiaan.

Short in English: The Finnish translation of ”An Autobiography” (1977)
by the English crime novelist Agatha Christie.

Antti Tuuri: ”Erno Paasilinna”

Antti Tuuri (2009)”Lähikuvassa Erno Paasilinna” (2009) on Antti Tuurin kuvaus ystävästään, hänen luonteestaan, kirjallisesta työstään ja heidän monista yhteisistä matkoistaan. He patikoivat Lapissa, kalastelivat, ihailivat luontoa eri puolilla Suomea, puhelivat hiljakseen nuotioiden ääressä. Kumpikin esitteli toiselle itselleen tärkeitä maisemia: Tuuri Pohjanmaata, Paasilinna Lappia ja Petsamoa. Kirjasta saa vaikutelman kahden voimakkaan persoonallisuuden vakaasta, solidaarisesta ystävyydestä.

Short in English: Finnish writer Antti Tuuri tells about his friend,
the writer Erno Paasilinna (1935-2000). 

Paula McLain: ”The Paris Wife”

Paula McLain (2010)Paula McLain’in ”The Paris Wife” (2010) on hyvin ja intensiivisesti kirjoitettu romaani Ernest Hemingwayn ja hänen ensimmäisen vaimonsa Hadley Richardsonin elämästä 1920-luvun Pariisissa. Tarina kerrotaan vaimon näkökulmasta. Hän on nuori ja suojattua elämää elänyt amerikkalainen nainen, joka ei aikaisemmin ole ollut ulkomailla. Vastanaineet elävät onnellisina vaatimattomassa vuokra-asunnossa. Oudossa ympäristössä Hadley tukeutuu Ernestiin ja on hänestä henkisesti erittäin riippuvainen. Hemingwayn kirjailijaura ei vielä ole varsinaisesti alkanut. Hän kirjottelee lehtijuttuja ja haaveilee romaanin kirjoittamisesta. Ezra Pound ja Gertrude Stein ovat ystäviä ja rohkaisijoita. Ystäväjoukko tekee vauhdikkaita matkoja Pamplonaan härkäjuoksua katsomaan. Pariskunnalle syntyy poika, joka muuttaa monella tavalla perheen elämää. Kaikkia muutoksia Hadley ei edes tiedosta, ennen kuin asiat kärjistyvät neljän vuoden avioliiton jälkeen eroon. – Romaanin epilogissa kerrotaan lyhyesti miten  Hadleyn elämä avioeron jälkeen jatkui.

Paula McLain’s novel ”The Paris Wife” (2010) is a well written story about
a few years in the 1920’s in Paris of Ernest Hemingway and his first wife
Hadley Richardson. The emotionally intensive story is told
from the point of view of the wife.

Alberto Manguel: ”The Library at Night”

Alberto Manguel (2006)Alberto Manguelin kirja ”The Library at Night” (2006) on kirjaystäville ja kirjastofaneille filosofinen ja käsitteellinen lukuelämys. Kirjailija pohdiskelee kirjastoa sekä fyysisenä tilana, joka sisältää konkreettisia esineitä (kirjoja), että henkisenä pääomana ja metafyysisenä kokonaisuutena, joka on olemassa vaikka kirjat katoaisivat tai niitä ei koskaan kirjoitettaisi. Teoksen väliotsakkeiden luettelo kertoo sisällön moniulotteisuuden:
Kirjasto – myyttinä, järjestyksenä, tilana, varjokuvana, muotona, mahdollisuutena, työtilana, ajatuksena, saarekkeena, unohduksena, mielikuvituksena, identiteettinä, kotina…. Kirjan nimi viittaa kirjailijan omaan kirjastoon, joka on erillisessä rakennuksessa ja jonka valaistut ikkunat loistavat sanomaansa yön pimeyteen.

Alberto Manguel’s book ”The Library at Night” (2006) is a treasure trove
for all book lovers and library enthusiasts. Manguel speaks about library
as Myth, Order, Space, Power, Shadow, Shape, Chance, Workshop,
Mind, Island, Survival, Oblivion, Omagination, Identity and Home.

Lucinda Hawksley: ”Katey”

Lucinda Hawskley (2006)Lucinda Hawksleyn teos ”Katey – The Life and Loves of Dickens’s Artist Dughter” (2006) on Charles Dickensin tyttären elämäkerta. Hawksley itse on Dickensin nuorimman pojan Henryn jälkeläinen neljännessä polvessa, joten kirjassa on paljon ”sisäpiiritietoa” ja kirjoittajan asenne kuvattavaansa on tuttavallinen. Perheen lasten näkökulman tuo korostetusti esille Charles Dickensin, etevän ja kuuluisan kirjailijan,  vähemmän mairittelevan roolin isänä ja aviomiehenä. Katey syntyi 1839 ja kasvoi kahdeksanlapsisessa perheessä (kolme tyttöä ja viisi poikaa). Perhe vietti pitkiä aikoja eri puolella Eurooppaa ja Katey sai taideopetusta mm. Pariisissa. Hän meni naimisiin 18-vuotiaana taiteilija Charlie Collinsin kanssa, jonka kuoltua hän 1873 avioitui taiteilija Carlo Peruginin kanssa. Heidän ainoa lapsensa kuoli pienenä. Kateysta tuli tässä vaiheessa Kate Peruginin nimellä arvostettu taiteilija ja muotokuvamaalari. Peruginien seurapiiriin kuului kaikki aikakauden tunnetuimmat Englannin kuvataiteilijat ja kirjailijat. Carlo Perugini kuoli 1918 ja Katey 89 vuotiaana 1929. Hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen elämäkerta!

Katey – The Life and Loves of Dickens’s Artist Dughter” (2006) ’
by Lucinda Hawksley is an excellent biography of artist Katey Dickens Perugini
(1839-1929), the daughter of Charles Dickens. Lucinda Hawksley herself is
the great great great granddaughter of Dickens and that makes her approach
warmer and more familiar than an official biography. A book worth of reading.

Tarmo Kunnas: ”Elämäniloa Pariisissa”

Tarmo Kunnas (2001)Nimestään huolimatta professori Tarmo Kunnaksen teos: ”Elämäniloa Pariisissa” (2001) ei ole ”kevytmielinen”. Se kertoo miten nuorukainen innostui ranskankielestä ja ranskalaisesta kulttuurista, miten hän opiskelijana ensimmäistä kertaa koki Pariisin ja miten hänen innostuksensa syveni frankofiliaksi. Hän toimi Pariisin yliopiston suomen kielen ja Suomen kirjallisuuden ja kulttuurin vieraileva professori kahteen otteeseen, 1970-luvulla ja 1990-luvulla sekä Pariisissa toimivan Suomen Ranskan-instituutin ensimmäisenä johtajana 1989-1995. Suuri osa kirjasta kertoo instituutin toimintakuvauksen kautta ranskalaisten Suomi-tuntemuksen kehittämisestä ja suomalaisten tutustuttamisesta ranskalaisen kulttuurin ja tieteen eri puoliin. Tämän kirjan lukeminen toi paljon lisätietoa ja syvensi ranskalaisuuden erityispiirteiden ymmärtämistä.

Short in English: The Finnish Professor Emeritus of Literature Tarmo Kunnas
writes about his francofilia (admiration of France and the French) and
his years as the director ot the ’Institut Finlandais’ in Paris in 1989-1995.

 

Helen af Enehjelm: ”Resor”

Helen af Enehjelm (1965)Teoksessaan ”Resor” (1965) Helen af Enehjelm kirjoittaa matkustamisesta – sekä kirjallisuudessa kuvatuista matkoista että omista matkoistaan, joiden kokemukset liittyvät kirjallisuuteen. Hän on taitava esseisti, joka sympaattisella tavalla ja lempeän huumorin kera tarkastelee matkustamisen motiiveja ja symbolista merkitystä sekä  konkreettisten paikkojen ja subjektiivisten kokemusten yhteyksiä aina viitekehyksenä laaja kirjallisuuden tuntemus. Esille tulee tuhannen ja yhden yön tarinoiden lentävä matto, Kublai Kahnin palatsi Kiinassa, Budapestin parlamenttitalo ja Forum Romanum. Erityisteemana on pohjoista Espanjaa ja Irlantia yhdistävä kelttiläinen kulttuuri.

Helen af Enehjelms litterära essäer i boken ”Resor” (1965) handlar både
om resor i  böcker och författars egna resor med litterär anknytning.
Hennes djupa litterära kunskaper och flytande text gör boken till njutbar läsning.

 Short in English: Literary essays in Swedish on travels in literature and
on the writer’s own travels with literary connections.